Jakso 1. Pilotti

 

Päivä oli kaunis ja tyyni. Lokit lentelivät meren yllä ja lapset mekastivat rannalla.
Kesä oli kuumimmillaan ja se näkyi kaikkialla.

Nuori, todella kaunis nainen seisoi laiturilla.
Hän on toinen päähenkilömme ja asuu juuri tällä kyseisellä rannalla.

Hän on Eden. Nuori aikuinen ja meren lapsi.
Eden on riippuvainen merestä ja tarvitsee sitä pyydystäessään ravintoa itselleen.

Eden istui mökissään, kun hän tunsi mahansa murisevan.
Hän huokaisi syvään. "Se olis ruoka-aika sit taas.."

Eden lähti rannalle kävelylle ja törmäsi heti kahteen mieheen.
Edenillä oli taipumus saada miehet kiinnostumaan itsestään, jopa ihan haluamattaan.

Tästä taidosta on kyllä hyötyä, esim kun aletaan kumppania valitsemaan.
Eden katsoi miehiä ja valitsi  heistä toisen mielessään.

Eden katsoi valittua miestä ja keskittyi laulamaan hänelle.

Vaikka laulu oli kaunis ja lumoava mies poistui paikalta ja Eden joutui pettymään.
"Miksi laulu ei toiminut?" hän mietti

Eden käänsi katseensa toiseen mieheen.
"No sinä saat sitten kelvata" Eden kohautti olkapäitään ja alkoi laulaa jälleen.

Ei mennyt kun silmän räpäys, kun mies oli kuin sulaa vahaa Edenin edessä.

Eden oli lumonnu miehen kauneudellaan ja laulullaan niin, että mies olisi tehnyt mitä vaan Edein vuoksi. Eden katsoi miestä syvälle silmiin ja ehdotti uimaan menoa.

Mies tietenkin suostui ja meni hakemaan uimahousujaan. Sillä välin Eden lähti kahlaamaan mereen.

Eden katsoi ympärilleen ettei ketään näkynyt ja kiiruhti syvemmälle ja syvemmälle.

Jotain kummaa tapahtui Edenin jaloille. Ne muuttuivat pyrstöksi heti kun Eden sukelsi.

 

Eden ui syvemmälle odottamaan aiemmin tapaamaansa miestä.
Hänen upea pyrstönsä vilahti merenpinnalla aina silloin tällöin vähäsen.

Hän nousi pintaan selkä rantaan päin ja odotti.
"Ohoi, mies! Mihin sinä jäit" hän lausui kauniisti ja hennosti.

"Täältä tullaan neiti!" Mies huusi ja nopensi uintivauhtiaan,
jotta pääsisi kauniin naisen luokse nopeammin.

"Eikö sun hiukset ollu aiemmin tummat eikä siniset?" Mies kysyi ihmeissään,
mutta ui silti lähemmän Edeniä.

"Kyllä oli, olet oikeassa." Eden sanoi ja kääntyi ympäri.
Mies näki Edenin oikean muodon ja säikähti pahanpäiväisesti. "APUA!"

Mies lähti uimaan karkuun minkä käsistään ja jaloistaan pystyi samalla hokien jumalan nimeä.
Eden hyppäsi ja sukelsi pinnan alle.

Mies oli kauhun vallassa, kun hän huomasi olion kadonneen.
"Mikä se oli.. mikä se oli.." mies jankkasi paniikissa itselleen.

Samassa Eden tarttui miestä jalasta ja riuhtoi mukanaan syvyyksiin.

Mies upposi yhä syvemmälle Edenin perässä, eikä häntä enää kukaa sen jälkeen nähnytkään.

💧💧💧

Kylläinen Eden kutsui delfiinin luokseen. Eläinten seurassa Eden vietti mielummin aikaa
kuin ihmisten. Ihmiset kun olivat hälle vain pelkkää ravintoa.

"Oletpa sinä komea kaveri" Eden kehuskeli paijaten delfiiniä.

Vaikka Eden olikin ihmisiä syövä merenneito, kaipasi hänkin rakkautta ja sitä hän ei ollut tähän mennessä löytänyt, sillä miespuolisia kaltaisiaan ei vuosiin ollut tavattu.

💧💧💧

Kauempana merestä oli vanha hylätty bensa-asemakahvila, joka toimi suojapaikkana toisella päähenkilöllemme...


Hän on Kain, nuori aikuinen ja vailla tulevaisuutta.
Tai niin hän ainakin itse luulee..


Kain katseli tulta nälkäisenä.
"Grilli on tulilla, mutta liha puuttuu" Kain ärähti.


Jostain on saatava ruokaa, joten sitä piti lähteä etsimään.


Kain lähti päättäväisenä kohti lähimpää taloa, jonka tiesi.

Hän saapui pihaan, jossa vanha pariskunta oli pihatöissä.
"Tota, mä huomasin, et mut ruokavarasto on loppu ja mä en nyt saa täydennystäkään kun.."
Kain aloitti selittämään nälästään.


"Minä teen sulle leipää mukaan" sanoi vanhuksen vaimo.
"Kiitos, sä oot ystävällinen"  Kain hymyili naiselle.


Kotimatka kävi jo tuskaisaksi.
Nälkä oli niin kova, eikä takana kulkenut nainenkaan helpottanut asiaa lainkaan.


Kain ahmi leipää nopeasti sisuksiinsa. Nälkä pitää saada kuriin.


Pian vaistot heräsivät ja Kain lopetti syömisen.
"Joku on lähellä.." hän mietti.


Ketään ei näkynyt, mutta Kain tunsi ja tiesi luissaan, että ilta tulee päättymään veritekoon.
Täysikuu oli nousemassa.

🌖🌖🌖


Kain oli juuri lukitsemassa ovea, kun jumalaton päänsärky alkoi.
"ei viELÄ!" Kain huusi kivuissaan.


Kipu oli niin jäätävä, että hän putosi polvilleen lattialle.
"OVI JÄI AUKI!" Kain karjui hädissään.


Kain yritti estää muutosta, mutta täysikuu oli häntä vahvempi.
Ja niin yksi luu kerrallaan Kain muuttui.


Muutos oli valmis. Kain oli muuttanut muotoaan ihmissudeksi.


Kain ei ollut enää oma itsensä. Hän oli vaistojensa varassa eikä voinut hallita itseään.


Kain riehui ja hajotti paikkoja raivoissaan 


Pian hän rauhottui, hengitti syvään ja kuunteli. Hän aisti ulkona jotain, kenties jäniksen.
Se on saatava!


Ovi ei pidätellyt Kainta, sillä hän ei kerennyt lukita sitä ennen muutostaan.


Kain juoksi vaistojen varassa kohti saalistaan.
Sillä hän oli leikkisällä päällä, ei Kain hyökännyt heti naisen kimppuun.


Kain nousi naisen eteen uhkaavasti.
"Saat etumatkaa! Juokse!" Kain ämurahti viekkaasti.


Nainen lähti juoksemaan karkuun hädissään Kain seisoen paikallaan ja laskien kymmeneen.
"yksi.. kaksi.. kolme.. "

"KYMMENEN!" Kain huusi nauraen ja juoksi salamana naisen kiinni.


Kain päästi saaliinsa irti hampaistaan ja oli aloittamassa juuri ruokailua,
kun hän aisti kolmannen osapuolen lähistöllä.

"TÄMÄ ON MINUN SAALIINI! MENE POIS!" Kain karjui.

🌖🌖🌖

Kuka uhkaa Kainta ja hänen saalistaan?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 1.
Laita ihmeessä kommenttia ✐