Jakso 8. Virhe

 


"Meidän poikamme" Lucas lässytti ja hieroi Ronjan vatsaa.


"No voi se olla tyttökin" Ronja pyöritti silmiään.


"Mut mun pitää kertoa sulle yks asia"
Ronja huokaisi syvään ja vakavoitui


"Mä oon pettäny sua paristi Kain kanssa"

🌔🌔🌔


Täysikuu oli noussut ja ihmissudet muuttivat muotoaan toisensa perään.


Niin kuin Kaikin.


Kai vihasi pakkomuutosta ja siksi hän toivoo oppivansa pian hallitsemaan sitä itse.


Muutos oli valmis.


Samoihin aikoihin Ronja saapui Kain reviirille


Ronja kertoi Kaille olevansa suhteessa Lucaksen kanssa ja heille tulevan perheenlisäystä.


"Miten sä oot kehannut pyörittää kahta samaan aikaan!" Kain raivostui.
Hänen sydämensä oli juuri särkynyt.


"ETKÖ SÄ AJATTELE MUITA KUN ITTEES!?" Kain huusi


"Lopeta!"  Ronja sanoi ja tönäisi Kain kauemmas.


"Mä en taho nähä sua enää ikinä! Häivy mun reviiriltä" Kain käski


Kain oli surusta ja vihasta sekaisin eikä ajatellut järkevästi enää.
Hän oli menossa tekemään suurta virhettä.


Hänen päässään pyöri vain yksi asia. Nimittäin kosto.


Kain juoksi Kesyttömien reviirille ja haastoi Lucaksen kaksintaisteluun.



Molemmat karjuivat juoksiessaan toisiaan kohti


Taistelu oli tasainen pitkän tovin..


..kunnes Kain sai kuristusotteen Lucaksesta..



Mutta Lucas kokeneempana taistelija pääsi irti otteesta


Taistelu päätyttyä Kain makasi maassa.


Hänen voimansa ja taitonsa eivät olleet yhtä hyvät kuin Lucaksella.


"NYT SÄ JÄTÄ RONJAN RAUHAAN!" Lucas karjui hengästyneenä.


Kain yritti nousta viimeisillä voimillaan ylös. Jokaiseen paikkaan sattui.


"Sä voitit Lucas, saat pitää Ronjan." Kain sanoi purren hammasta yhteen.


"En mä tiedä mitä mä teen ilman Ronjaa"


"Mä rakastan sitä niin paljon..."
🌔🌔🌔



Eden löysi tiensä yhdelle portille jälleen.


Kun hän sai köynökset raivattua edestä alkoi mystinen valo lisääntyä portille.


Valo kirkastui kirkastumistaan..


..ja hiipui pois olemattomiin.


sitten saapui pimeys...


..ja heti perään parvi ampiaisia.


Ampiaiset hyökkäsivät Edenin kimppuun kuin käskystä.


"APUAAAA!!" Eden juoksi ympäri aukiota ja huusi tuskissaan kun ampiaiset pistivät häntä vuorotellen


Yllättäen ampiaiset erkanivat ja lensivät pois.


Eden oli ihan loppu. Niin väsynyt ja kivuissaan.
Ainoa asia, joka antoi jaksamisen voimaa oli toive löytää rohto, jolla hän saisi kirouksensa murrettua.


Eden jatkoi matkaa tovin kunnes hänen eteensä ilmestyi temppeli.


"Huhuu!" Eden huhuili astuessaan varovasti sisään.


Hän laskeutui portaat alas käytävään, jonka varrella oli ansalla varustettu oviaukko


Ilman mitään ajattelematta hän käveli suoraan ansaan.


Eden piteli kaulaansa. Hän ei saanut enää henkeä.

💧💧💧


Kun Eden vihdoin sai ryömittyä kauemman ansasta alkoi happi taas kulkea.
Hän laahusti nurkkaan, jossa näytti olevan jotain alttareita.


Eden ymmärsi pian, että yksi alttareista sulkee ansan..
..Mutta mikä.


Hän kävi rauhallisesti jokaisen vihjeen lävitse.


Eden siirtyi valitsemansa alttarin eteen ja laski hiekkaa kulhoon.


"JEE!" Eden hihkaisi ilosta, kun hän oli onnistunut ensimmäisessä vaativassa ansanpurussa.


Eden kulki ylpeänä oviaukosta toiveena saada rohto käsiinsä.


Mutta edessä olikin uusi ansa ja uudet ongelmat.


Tutkittuaan paalua Eden päätti vetää sen vivusta ja se oli virhe.


Paalun osat alkoivat liikkua hitaasti eri asentoon


sitten paalu pysähtyi ja tuli hiljaista. Edeniä alkoi pelottamaan.

Samassa nousi mystinen hiekkamyrsky Edenin ympärille


Hän oli onnistunut saamaan jumalten vihat päälleen.

Miten Edenin käyn?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 8.
Laita ihmeessä kommenttia ✐