Jakso 16. Määrätietoisuus

Saara oli nukkumassa, kun verikuun raivo valtasi hänet.


Hän nousi sängystä ylös ja juoksi neljällä raajalla
ympäri asuntoa raivokkaana.


sitten muutos tapahtui.


Muutos oli erilainen kuin aiemmat. Se oli vähemmän kivulias kuin ennen.


Kotipihalla ollut Kain vastusteli kuun vaikutusta.


Viha ja raivo oli todella läsnä, mutta hän silti yritti pysyä järjissään viimeiseen asti.


mutta sitten se vain tapahtui..


Kain muutti muotoaan ulvoen.


Kain ulvonta säikäytti Saaran ja hän poistui sisätiloista kuin suojellen itseään.


sitä se varmaan olikin, koska Kain paukkasi sisään hyvin agressiivisena ja
takuuta ei ollut mitä olisi voinut tapahtua.

🌔🌔🌔


Kain etsi Saaraa karjuen ja riehuen, mutta löysikin vain Volkovin kahvilan puolelta.
"MISSÄ SAARA ON!!??" Kain raivosi


"Nyt poika rauhotu! Keskity mun ääneen" Volkov puhui rauhallisena.
Rauhallisena pysyminen oli tärkeää, sillä näin myös viha laantui.


"Hengitä poika syvään!" Volkov ohjeisti ja Kain teki käskettyä ja näin ollen jälleen rauhoittui


Kain muutti muotoaan jälleen ihmiseksi. Samassa Volkov alkoi hyssyttelemään
"Hyss, ole ääneti poika!" Volkov käski


"Ulkona on kutsumaton vieras! Etsi Saara pian ja menkää turvaan!"
Volkov komensi Kainta.


Volkov astui ulos kahvilasta ja säpsähti nähdessään kuka oli saapunut lauman reviirille.
"Morrighan!" Volkov mainitsi tyynesti


"Volkov! Sanoinhan, et mä vielä palaan ja tapan sut!"
Morrighan oli lauman aiempi johtaja, joka syrjäytettiin hänen seottuaan ja alettua tappamaan kylmäverisesti häntä vastuttavia susia. 

🌔🌔🌔


Kain löysi Saaran nopeasti ja yritti rauhoitella tätä


"MÄ EN JAKSA TÄTÄ SUTENA OLOA!
HALUUN OLLA IHMINEN" Saara raivosi Kainlle


"MÄ HALUUN MUN AIEMMAN ELÄMÄN TAKAS!" Saara itki
"MUT SE EI OO ENÄÄ MAHOLLISTA" hän jatkoi.


"..Koska mä taidan olla raskaana"
Saara sanoi ja muuttui takaisin ihmismuotoonsa

🌔🌔🌔

Eden heräsi ja huomasi heti, että kaikki ei ole hyvin.

Vauvan sänky oli tyhjä


Eden kävi talon lävitse, että jos Kuolema olisikin tullut katuman päälle,
palannut kotiin ja olisi hoitamassa heidän lastaan toisessa huoneessa.


Mutta näin ei ollut ja Eden ymmärsin sen pian itsekin.


Eden itki vuolaasti poikansa perään.


"Miten mä en muka tajunnu et olin vaan pelkkä kohtu!" hän sätti itseään

"Onks se vieny mun lapsen mukanaa Helvettiin?"

"Mä teen kaikkeni, et löydän mun pojan!" Eden vannoi

💧💧💧

Aikailematta hetkeäkään hän matkasi Strangervilleen, sillä hän oli kuullut huhuja erään
kojun pitävän valikoimassaan karttoja toisiin maailmoihin.

"Äh, se on kiinni!" Eden huokaisi pettymyksestä.

"Aukioloajat 9-15" Eden luki kyltistä.
"Kolme tuntia menee varmaan nopeasti"

Kolmen tunnin kuluttua saapui nuori hassusti pukeutunut mies paikalle ja avasi kojunsa.
"Tervetuloa sinä ihmeellinen asiaskas" kauppias tervehti iloisesti

"Mun lapsi on kidnapattu ja nyt mun täytyy hakee se takas" Eden selitti ääni väristen


"Mä oon pahoillani siitä mitä oot kokenu" Kauppias sanoi haikeana.

"Miten mä voin auttaa?" hän jatkoi

"Onks sulla karttaa maanalaiseen maailmaan?"

"Ei suoranaisesti Helvettiin, mut täl sä pääset sinne muutaman mutkan kautta"
Kauppias sanoi ja ojensi punakantisen kirjan

Eden otti kirjan vastaan ja katsoi sitä ihmeissään.

"siis kirja?" Eden empi ja katsoi myyjää kysyvästi
"Joo, siintä opuksesta löytyy tietoa miltein jokasesta portaalista ja mustasta aukosta" Kauppias
selitti tohkeissaan

Eden avasi kirjan hieman pettyneenä, kun ei saanutkaan yksinkertaista karttaa haluamaansa paikkaan.
Hän ei tullut ajatelleeksi, että joutuisi lukemaan kirjan.

Hän käänteli sivuja ja silmäili tekstiä. Kirjaan oli tosissaan kirjattu monia portaaleja eri maailmoihin, mutta suoraa reittiä ei Helvettiin tosissaan ollut.

"Helvetti aka Manala aka Tuonela. Maailmaan alaiseen jos mieli halajaa/ Tarvitset loitsun kera velhotaikaa/ Luona putoavan veden kimaltavan/ Kautta suuren taikaoven hohtavan/
Ole taikasi arvoinen/ Opi loitsu salainen/  Katso sivu 233, Taikamaa" Eden luki kirjasta

"Äh, mun täytyy mennä jonnekki velhomaaha eka!" Eden huokaisi syvään.

💧💧💧

Kirja osottautuikin oikein hyväksi tiedonlähteeksi ja niimpä Eden suunnisti kirjan
mainitsemalle paikalle Glimmerbrookiin.

""Luona putoavan veden kimaltavan" - eli, jossain täällä on vesiputous..
Nyt vaan se pitäis löytää"

Eden tähyili ympärilleen. Kaikki alla oli metsää ja kallioita. Ei vesiputousta saati vettä näkyvissäkään.

Eden kulki tunteja, kunnes hän löysi joen ja lähti seuraamaan sitä.

Eden nosti katseensa maasta, kun hän kuuli vihdoin vesiputouksen äänen.
Ja se mitä hän etsikin oli siinä silmien edessä.

"Vihdoin!" Eden hymyili helpottuneena
"Äiti tulee sun luokse rakas" Hän sanoi hiljaa ja astui portaaliin.

💧💧💧

Pääseekö Eden poikansa luokse?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 16.
Laita ihmeessä kommenttia ✐