Jakso 15. Suunnitelma

Viikatemies oli päästänyt viimeisillään olevan Edenin vihdoinkin kaikkien kuukausien sisällä olon jälkeen ulos.
Eden riensi suoraan mereen uimaan.


Hän ei edes muistanut millon viimeeksi hän oli ollut merenneito-muodossaan


Eden kellui pinnalla ja jutteli vatsassaan kasvavalle vauvalle, kuinka tämäkin pääsisi joskus uimaan mereen.


Samassa Eden tunti vihlasun selässään.
"Nyt ei oo kaikki kunnossa" Eden pelästyi


Hän ui nopeasti rantaa ja muuttui ihmismuotoonsa kesken kaiken, mikä myöskään ei ollut normaalia.


Kaikki johtui siitä, että Edenin synnytys oli käynnistynyt.


"AAAAAA! JUMAKEUTA!!"
Kipu oli ihan hirveä. Eden huusi ja kirosi minkä pystyi.


"Jos mä tästä selviin ni vannon et musta tulee paras äiti tälle pienelle"
Eden rukoili.


Ja niin syntyi maailmaan pieni poika. Puoliksi demoni ja puoliksi ihminen. Ainakin vielä toistaiseksi.
Kunhan poika varttuu niin voi olla, että mahollisesti merenneidon kirous on periytynyt hänellekin.


Kuolema seurasi poikansa syntymää kauempaa. Hän oli suunnitellut
lapsensa kasvavan manalassa eikä maanpäällä.

💧💧💧

 
Kuolemalla oli suunnitelma kaikkeen. Hän avasi jääkaapin ja kaivoi leivontatarvikkeet esille.

 
Kun hän oli saanut kaikki ainekset kulhoon, hän loitsi käteensä mystisen pullon.

 
Kuolema varmisti, ettei Eden ollut näkemässä kun hän lisäsi myrkkyä taikinaan.


"Mitä mieltä oot nimestä Adam?" Eden kysyi olohuoneesta.

 
"No ei, poika on demoni eikä mikään Jumalan eka koekaniini!"
Kuolema huokaisi viitaten ensimmäiseen ihmiseen ja sekoitti hermostuneena rohtoa taikinaan.


"No mikäs se sun nimes oliskaan. Aron vaiko Elis?
Eden lässytti pojallee, joka näytti siltä ettei kumpikaan nimi ollut hänen mieleensä.


"Paistukaa nyt!" Kuolema mietti huokaillen ja odotti malttamattomana leivoksiensa paistumista.

 
"Vihdoinkin!" Kuolema jo innostui hieman ja nosti leivoksensa uunista.

 
"Tule syömään, kun poika nukahtaa" kuolema pyysi .

"Tuoksuupa hyvälle!" Eden sanoi kuola valuen suunpielestä.
"Toivottavasti maistuu" Kuolema hymäili tyytyväisenä.

 
"No varmasti masituu" Eden vastasi ja leikkasi ison suupallallinen haarukallaan leivoksesta.
"No siinä niitä on useampi, niin syö vaikka kaikki. Olet ansainnut ne" Kuolema hymyili.

 
Eden katseli Kuolemaa ja mietti yhteistä tulevaisuutta virallisesti perheenä.
Eden alkoi olla varma siitä, että hän rakasti Kuolemaa. Samassa vauva heräsi.


Kuolema kiirehti vauvan luokse ja nosti poikansa syliinsä ja alkoi syöttää tätä pullosta.
"Kyllä mä susta teen parhaimman viikatemiehen ikinä!"


"Isän oma Lucifer Damian Grimm, tuleva Helvetin portin vartija!"

 
"Nyt kun poika on syntynyt, minun on palattava takaisin Manalaan"
Kuolema tokaisi Edenille ja laski poikansa takaisin sänkyyn


"Millo sä tuut sit kattoo poikaas?" Eden kysyi haikea ja käveli horjuen olohuoneeseen.
Kuolema ei vastannut. Hän poistui sanomatta mitään samalla välttäen Edenin katsetta.

 
"Voi kulta rakkaaani. Kyllä isä tulee vielä katsomaan sua." Eden hymyili pojalleen
Myrkky, jota Kuolema oli leivonnaisiin ujuttanut alkoi jo vaikuttaa.

 
Eden ei kuitenkaan huomannut ettei Kuolema lähtenytkään oikeasti vaan jäi varjoihin
tarkkailemaan poikaansa ja tämän synnyttäjää.

 
Eden nukutti poikansa ja siirtyi itsekin sänkyynsä nukkumaan, sillä hänellä oli hyvin huono ja heikko olo.
Hän ei tiennyt, että tämä ilta oli viimeinen, kun hän näki Kuoleman..

 
..tai saisi pitää poikaansa sylissään.

💧💧💧

 

 
Saara hioi kokkaustaitojaan, sillä hänellä oli suuri visio siitä,
kuinka hän pyörittäisi asemakahvilaa vielä jonain päivänä.

 
"Ääääh, se palo taas!" Saara tuskastui.
Ehkä alkuun pitäisikin hankkia kokki palkkalistoille.

 
"Älä hätäile muru, ei meillä tässä mikään kiire ole" Kain lohdutti tuoretta avovaimoaan.

 
"No ei meil varsinaisesti kiire oo, mut kyl mä haluun oppii kokkaa ruokaa ilma
et tää kahvila palaa poroks" Saara naurahti

 
"Mä tartten vaa vähä harjottelua vaan vielä" Saara mainitsi ja alkoi maustamaan illallista suolalla.

 
Sitten suolapurkki lipesikin Saaran rasvasista käsistä ja tipahti suoraan
pannulla paistuvan leivän päälle.
"Tää on sit sun leipä" Saara naurahti vaivautuneena.

🌔🌔🌔

 
"Hyvältä tää ainakin näyttää" Kain kehui vaivautuneesti

 
Kain nappasi nälissään ison haarukallisen ruokaa suuhunsa, vain huomatakseen
että kaikki maistui vain suolalle.


"No, miltä maistuu?" Saara kysyi ahmiessaan omaa ruokaansa

 
"Hieman suolasta" Kain sanoi yskien ja silmät vuotaen

 
"Mut tää oli tosi hyvää, oot parempi kokki nyt kun viimeeks" Kain kehui, ettei Saaralle
tulisi paha mieli epäonnistuneesta ja liian suolaisesta ruuasta.

 
"Mul on vähän huono olo" Saaran sanoi heti kun kaksikko oli noussut pöydän äärestä.
"Mee lepää ni mä tiskaan ja sit lähen käymää ulkona" Kain ehdotti.


Kain tiskasi astioita, eikä huomannut lainkaan Saaran juoksevan vessaan.


"Sainko mä ruokamyrkytyksen omasta kokkauksesta!?" Saara mietti


Saara oksenti vatsalaukkunsa aivan tyhjäksi.


"Miten mä voin olla näin surkee kokki" Saara harmitteli.

🌔🌔🌔


Saara oli vaihtanut juuri oksennuksessa olevat vaatteensa puhtaisiin,
kun ovet lävähtivät auki ja Volkov juoksi sisään.


Volkov suunnisti suoraan keittiöön ja alkoi paiskoa ja hajottaa tavaroita


"Mitä sä rieh-" Saara aloitti määrätietoisesti, mutta perääntyi oitis kun huomasi
Volkovin olevan raivon vallassa, suunnitelmaa piti muuttaa.


"Volkov, kuuntele mua! Kaikki on hyvin. Voit rauhottua!"
Saara puhui rauhallisella äänellä laumansa johtajalle.


"Hengitä sisään syvään ja sit pitkä rauhalline puhallus ulos" Saara alkoi neuvomaan


Volkov seurasi ohjeita ja pian raivo laantui


"Kiitos Saara. Tänä yönä on pahin verikuu ikinä!
Älkää menkö missään nimessä ulos" Volkov huokaisi väsyneenä.
"Mutta Kain on ulkona!" Saara huolestui


"Mä etin Kain, ei hätää. Mut pysy sisällä ja kaukana ikkunoista tai verikuu saa sutki!"
Volkov komensi


Saara suuntasi petiin. Hän oli tyystin unohtanut Volkovin varoitukset ikkunoista.


"Toivottavasti Volkov löytää Kain pian" Saara toivoi ja painoi päänsä tyynyyn..


..ja nukahti.

🌔🌔🌔

Löytyykö Kain kunnossa ja joutuuko Saarakin raivon valtaan?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 15.
Laita ihmeessä kommenttia ✐