Jakso 18. Lupaus

 


"Sä tosissaan löit raskaana olevaa naista!" Saara sanoi järkyttyneenä

"Ai raskaana?" Ronja katsahti vaivihkaa Saaran vatsan seudulle.

"Mähän oon selvästi jo puolessa välissä!" Saara tiuskaisi
Ronja puolestaan kävi hihittelemään

"Mä katoin, et ruoka on maistunu sulle vaan vähän paremmin!" Ronja naurahti

Koska susimuodosta ei ollut apua tilanteessa, niin Saara päätti jatkaa tunteiden purkamista ihmisenä.

Saara haukkui Ronjaa kaikilla maailman sanoilla, mitä hän vaan keksi.

"Sä luulet olevat joku mahtavakin, koska oot tän kuppasen lauman johtaja!"

"Sulla on vaan Lucas ja sekin jättäis sut jos sais tietää mitä oot sen selän takana tehny!"

"Sä vissiin luulit, et kukaan ei tietäis sun teoistas? Volkov piti huolen, et kaikki tietää millanen sä oot!"

"Mun mielestä Lucasinkin on aika tietää!"

"NYT RIITTÄÄ!" Ronja ärähti ja kyykistyi kahmatakseen käsiinsä maasta mutaa.

"Mistä toi puhuu?" Lucas kysyi ihmeissään Ronjalta.
"Jutellaan siitä sen jälkeen ko oon antanu mutakylvyn tolle ämmälle!" Ronja vastasi.

"Jos sä et nyt lähe ja jätä mua rauhaan niin tää kurapallo on sun naamassa!" Ronja uhkasi

"Selvä, mä jätän sut rauhaan" Saara sanoi ja poistui paikalta ylväästi, kuin taistelun voittaneena.

Saaran lähdettyä Ronja kääntyi Lucasin puoleen, joka näytti varsin miettelijäältä.

"Ootko sä pettäny mua?" Lucas kysyi yllättäen.


"No en tietenkään ole!" Ronja ärähti


"Miten yks valehteva ämmä saa sutki mua vastaan" Ronja huokaisi
ja lyttäsi mutamöykyn vihoissaan

Lucas poistui barakkiin lämmittelemään Ronjan jäädessä ulos purkamaan vihaansa.


"Mä lupaan, et Saara tulee katuu sanojaan, jos Lucas saa tietää musta ja Kainista!"

🌔🌔🌔

Saara katsoi ohjelmaa, kun Kain ilmestyi paikalle.

"No missäs kävit kävelee?" Kain uteli

"Siellä sun täällä" Saara sanoi hieman ärsyyntyneenä.
Hän mietti vain aiempaa yhteenottoa Ronjan kanssa.

"Onks sulla tunteita viel Ronjaa kohtaan?" Saara kysyi yllättäen Kainilta.
"On mulla.." Kain vastasi mitään empimättä

"..nimittäin inhoa ja vihaa" Kain hymähti ja katsoi Saaraa silmiin.




🌔🌔🌔

Agnus johdatti Edenin isoon hienoon kartanoon, joka toimi kouluna nuorille velhoille.

Eden huokaisi haikeana. Häntä hirvitti ajatus, että hänen lapsensa kasvaa ilman äitiä ja
hän itse on kuin vankina. Mutta lohduttavinta oli se, että kun hän oppii käyttämään taikaa niin hän pääsee poikansa luokse.

"Ole kuin kotonasi, täällä sä tuut asumaan sit kaikki ne vuodet" Agnus toivotti Edenin tervetulleeksi.

"Mä esittelen sulle meidän huoneemme ja meidän sänkymme myöhemmin" Hän jatkoi virnistäen

"Mut tutustu muihin oppilaisiin ihan vapaasti" Agnus kehotti
"Makaatko sä niidenkin kanssa?" Eden uskaltautui kysyä

"No en tietenkään, he maksavat lukukausimaksun ihan rahalla"
Agnus sanoi ja käveli tiehensä jättäen vaikeana naureskelevan Edenin aulaan.

"Hei sori. Mä oon Eden ja oon uus täällä." Eden sanoi varovasti heti ensimmäiselle
vastaan tulevalle henkilölle.

"No tervetuloa vaan sit" Mies vastasi hämmentyneenä.

"Voitko sä näyttää mulle paikkoja?" Eden kysyi ystävällisesti

"No täs on aula ja sit meil on muutama oppihuone, jos opiskellaan ja harjotetaan
rohtoi ja loitsui" Mies selitti.

"Oisitko voinu siis näyttää mulle mis ne on?" Eden kysyi nolona.

"No täs on nyt yks niistä" Mies esitteli. Eden katsoi ympärilleen haltioissaan.

Menossa oli juuri leikkimielinen ottelu kahden oppilaan välillä.

"Ompa jännää" Eden hihkui.

Samassa vieressä ollut tyttö ojensi sauvansa ja teki taian. Eden säpsähti.
Hän ei ollut nähnyt taian käyttöä näin läheltä.

Eden seurasi hetket taistelua, kunnes kuuli Agnuksen kutsuvan häntä.
Näkemättä jäi kokonaan taistelun loppu.

"Nyt kun susta tulee yks oppilas, et voi näyttää enää tolta" Agnus sanoi ja irvisti.

"Nouse tohon korokkeelle ni katotaan sulle uus vähemmän hirveempi tyyli" Agnus jatkoi
Eden totteli harmissaan, sillä hän piti nykyisestä mekostaan.

"Tää on ihan kiva" Eden sanoi puettuaan harmaan mekon ylleen.
"Joo EI. Kokeile joku muu vielä" Agnus kehotti.

"Oliks tää päähine liikaa vai?" Eden kysyi huvittuneena.

Seuraavakaan asu ei ollut sen parempi kun aiempikaan.

"EI EI EI!" Agnus toisti. Eden ei ymmärtäny mikä oli vikana, sillä hän piti oikeestaan
molemmista asuista paljon.

"Anna mä teen tän" Agnus huokaisi ja nappasi käteensä mittanauhan.
"Sä tarviit jotain istuvampaa!" Hän vakuutti Edenille.

"Nyt sä oot valmis!" Agnus sanoi käveli istumaan hieman kauemmas,
josta pystyi katselemaan luomustaan.

"Onks tää nyt se täydelline asu?" Eden kysyi toiveekkaana. Hän ei halunnut vaihtaa asua enää.

"No mitä sä pidät siitä ite?" Agnus kysyi

"No kyl mä siitä tykkään, tällä asulla on helpompi liikkua kun ei ole helmaa"

Eden vastasi kiitollisena.

Agnus nousi Edenin perässä ylös tuolilta ja otti häntä kädestä kiinni.

"Huomenna ois ensimmäinen oppitunti, joten tiedät varmaan mitä tänään tapahtuu." Agnus muistutti
"Mä en peru lupaustani" Eden vastasi haikeasti.

"No sitten lähetään. En malta odottaa!" Agnus sanoi ja nappasi Edenin kiihkeästi käsilleen.

Agnus ohjasti herrasmiehen tavoin Edenin heidän yhteiseen makuhuoneeseen.

"Ota vaatteet pois ja tule sänkyyn" Agnus käski ja alkoi riisua itseään.
Eden nyökkäsi vaivautuneena.

Molemmat hypähtivät sänkyyn ja Eden silmäili samalla Agnuksen vartaloa, joka oli Edenin mieleen.

"Olet kyllä todella kaunis nainen" Agnus kehui vähäpukeista Edeniä

"Vielä voi perääntyä" Agnus ilmoitti, mutta Eden ei muuttanut mieltään.
Ja niin heidän ensimmäinen yö yhdessä alkoi.

💧💧💧

Miten tämä kaikki muuttaa Edeniä?
 Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 18.
Laita ihmeessä kommenttia ✐