Jakso 19. Kohti tulevaa

 

Eden nousi ääneti pois sängystä Agnuksen vielä nukkuessa.
Yhteinen yö ei ollutkaan ihan niin hirveä, kuin hän oli pelännyt.

Ystävällisesti hän petasi vielä pedin varovasti.

Kun Eden oli pukenut päälleen hän lähti tutkimaan paikkoja.

Agnuksen asunnosta löytyi meikkipöytä. Vau!

Eden istuutui meikkipöydän eteen ja otti käteensa sakset.

Leikattuaan hiuksensa hän jäi tuijottamaan lopputulosta.

Hän ei enää tunnistanut itseään, mutta kai niin parempi ottaen huomioon
mitä lähiaikoina oli tapahtunut.

Eden löysi laatikosta meikkejä ja päätti ehostautua ensimmäistä kertaa ikinä.

"No nyt on kyllä meikkiä" Eden mietti tutkiessaa peilistä itseään

Mutta toisaalta tälläinen kunnon muutos oli hyväksi tulevaisuutta ajatellen.
Kun hän vihdoin pääsisi poikansa luokse, ei Kuolema häntä välttämättä tunnistaisikaan.

Samassa soi Agnuksen herätyskello. Eden hypähti pystyyn.

Kohta se alkaisi; ensimmäinen taikojen oppitunti.

Eden ei malttanut odottaa oppivansa taian salat, koska hän tiesi sitten olevansa askeleen
lähempänä poikansa takaisin saamista.

💧💧💧

"Ompa tosi upee toi sun uus lookki. " Agatha kehui
Agnuskin katsoi Edeniä sillä silmällä.

"Mut asiasta toiseen, ootko sä valmis ekaan oppituntiin?"

"Mä ajattelin, et me näytetään sulle ekana mite otellaan ja sen jälkeen me katotaan mihin
kaikkeen sä pystyt jo nyt"

"Ootko sä valmis saamaan köniin veli?" Agatha kysyi säälivästi
Agnus vain tuhahti yhpeästi vastaukseksi.

"Kato tarkkaan nyt miten tää menee!" Agnus käski ja otti uljaan aloitus poseerauksen.

"Eiks teillä oo taikasauvoja?" Eden kysyi ihmeissään.

"Ei niitä tarvii, jos osaa kanavoida voimansa oikein, nyt ole hiljaa ja katso" Agnus tiuskaisi

"Ootko valmis saamaan turpaan?" Agatha kysyi veljeltään, joka naurahti vain takaisin.

Eden seurasi tarkasti taistelun kulkua ja kannusti aina kun jompi kumpi käytti taikaa.

Taistelu kesti tovin tasaisena, mutta sitten Agatha sai loitsunta Agnuksen torjunnan ohitse.

Agatha nosti voimillaan veljensä ilmaan.

Ja alkoi heittellä tätä edes takaisin ilmassa Edenin katsoessa järkyttyneenä vieressä.

Lopulta Agatha viskasi veljensä maahan.

"Sattuko pahasti?" Eden kysyi varovasti

"JES! MÄ VOITIN. VOITIN IHAN HELPOSTI!" Agatha hurrasi

"Mähän sanoin, et sä saat köniin multa!"Agatha jatkoi ilkkumista.

Mutta pian hän kääntyi Edenin puoleen.
"Nyt on sun vuoro, mut älä pelkää, en käytä kaikkii voimii"

"Mä teen nyt yhen taian suhun ja katotaan onko sulla piileviä voimia" Agatha ilmoitti ja valmistautui

"Joo mä uskon et oon valmis!" Eden totesi määrätietoisesti.

Hän sulki silmänsä ja toivoi merenneito -voimien auttavan jotenkin.

"ANNA TULLA VAA!"

Agatha päästi loitsunsa valloilleen, kohti Edeniä.

Mitään piileviä voimia ei ilmestynyt ja niin Eden hätääntyi.

Sitten loitsu osui Edeniin.

"Tuo varmatti sattu" Agnus säpsähti vieressä.

Eden mätkähti maahan loitsun voimasta.

"Auts. En mä osaa" Eden nyyhkytti noustessaan ylös maasta

"Miks sä et puolustautunu?" Agatha kysyi syyttävästi.


"Anteeks, mä yritin, mut ei mussa oo mitään taikaa nähtävästi" Eden pahoitteli


"Mä lupaan yrittää seuraaval kerralla paremmin"


💧💧💧

Saaran alkoi tehdä mieli makeaa, joten hän päätti leipoa brownieita.
Kaikkea ihme himoja raskaus toikin tullessaan.

Ja mielialan vaihteluita. Saaran silmät kostuivat kyynelistä,
kun taikina roiskuikin vahingossa kulhon reunojen ylitse.

Mutta eniten Saara oli räjähdysherkkä . Kun jokin ei onnistunut hän raivostui kunnolla.

Saara tajusi kesken leipomisen, että oli unohtanut lisätä kananmunat taikinaan ja tämähän suututti.

Suutitti niin paljon, että Saara purki sen viattomaan kananmunaseen ja puristi sen murskaksi

"Onko kaikki ok?" Kain kysyi tullessaan takaovesta keittiöön.
Saara ei kuitenkaan halunnut näyttää raivoaan Kainille, joten hän aloitti esittämisen.

"Kaikki on hyvin, leivon just brownieita meille" Saara vastasi yli-iloisella äänellä
samalla kun kaatoi taikinaaa vuokaan.

Saara luikahti heti paikalta Kain seuratessa perässä ihmeissään.

"Tottakai sä voit kertoo mulle, jos joku mättää" Kain ilmoitti ystävällisesti

"Oonko mä tehny jotain väärää?" Kain kysyi.
Saara katsoi Kainia kysyvästi. Olikohan Kain tehnyt sitten jotain?

"No höpsis. Et tietenkään oo " Saara sanoi ja väänsi naamansa isoon hymyyn.

"Mut sä voisit tehä jotain varmasti oikeeta nyt." Saara sanoi viettelevästi. "Noi browniet on tovin viel uunissa, ni me voitais mennä tonne makkarin puolelle" hän jatkoi katsoen Kainta syvälle silmiin.

🌔🌔🌔

Saaran tekemät onnistuneet browniet odottivat syöjiä.

Kain hyökkäsi oitis leivosten kimppuun. Ne tuoksuivat niin hyvälle ja olivat vielä ihanan lämpimiä.

"Nää on tosi hyvii" Kain sössötti suu täynnä brownieta ja otti uuden ison haukun.

Kain oli syönyt jo neljä palasta, kun Saara istuutui pöytään.
"Kiitos näistä kulta, nyt mä lähen lenkille" Kain ilmoitti kylläisenä

Kain oli miettinyt jo useat päivät, että keskustelisi hieman Volkovin kanssa lauman asioista. Kain oli varma, että hän olisi kykeväinen ottamaan isomman roolin laumassa.

Kain kiirehti lauman vakituiselle tapaamispaikalle.

"Onks Volkov missä?" Kain kysyi Jakobilta.
"Isä lähti reissuun, jotain se puhu jostain Mortikanista" Jakob vastasi

"JUST" Kain tuhahti. Hän oli aiemmin kuullut Volkovin puhuneen Morrighanista, pahamaisesta ihmissudesta, joka johti ennen heidän laumaansa, mutta Volkov syrjäytti hänet.

"Se sano palaavansa iltaan mennessä" Jakob huusi Kain perään ennen kuin lähti kotiinpäin.

Saara yritti siivota mitä pystyi mahansa kanssa. Vointi oli ollut huono koko päivän.

"En jaksa kotitöitä yhtään.. " Hän huokaisi ja jynssäsi sienellä suklaista lautasta puhtaaksi.

"Missä se Kain oikee kuppaa? Alkaa olla jo myöhä" Saara mietti jo hieman huolissaan.

Kainista ei kuulunut mitään moneen herkeen niinpä Saara päätti siirtyä sängyn puolelle
odottamaan miestään, ehkä se kohta tulisi kotiin.

🌔🌔🌔

Toisaalla Kain odotti koko yön Volkovia, mutta turhaan. Aamu alkoi jo hieman sarastaa vuorien takaa.

"Pakko varmaan luovuttaa ja mennä kotiin" Kain huokaisi pettyneenä.

"Se samperin rakki on jossain jonku toisen naisen kanssa!" Saara raivosi

"Valitsiko se oikeesti Ronjan kuitenkin eikä mua!"

"HITON KAIN!" Saara huusi ja muuttui vihoissaan sudeksi

Samassa Kain astui ovesta sisään. "MISSÄ SÄ OOT OLLU!" Saara huusi

"Rauhotu rakas, mä olin Volkovilta pyytää lisää vastuuta!" Kain naurahti

"Anna anteeks mulle" Saara sanoi häpeissään.
Hänen tunteensa hyppivät ylös ja alas, mutt Kain sen jo tiesikin.

"No höpsistä, mä ymmärrän kyllä" Kain sanoi lohduttaen ja suuteli Saaraa poskelle.

Samassa Saara alkoi tuntea painetta ja kipua mahassaan. "Tää taitaa syntyy nyt"  Saara sanoi tuskissaan.

"AI NYT?" Kain huudahti hädissään. Hänestä tulisi isä ihan minä hetkenä hyvänsä.

Syntyykö perheeseen tyttö vai poika?
 Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 19.
Laita ihmeessä kommenttia ✐