Jakso 27. Vanhasuola

  K-16, SISÄLTÄÄ PALJASTA PINTAA JA INTIIMEJÄ KOHTAUKSIA

Eden pilkkoi tomaatteja salattia varten. Hän oli vieläkin hieman ihmeissään mitä hän
meni tekemään Calebin kanssa.

Eden sai ruokansa vihdoin nenän eteen ja alkoi juuri syömään kun hän kuuli oven kolahtavan.

Ovesta astui sisään Kuolema, Luciuksen isä. Mutta miksi?

"Mitä sä haluat?" Eden kysyi epäilevästi, koska miksi Kuolema olisi tullut
vilpittömästi vain käymään.

"Mä muutan tänne mun poikani luokse" Kuolema totesi ja istuutui sohvalle.

"No ethän kyllä!" Eden kielsi järkyttyneenä, mutta Kuolema ei vastannut reaktioon.

"Mä tiedän, et sä et halua mua tänne, koska vein pojan jo kerran,
mut nyt mä vannon.." Kuolema selitti..

"Sun vannomiset ei vakuuta mitään, mut siinäs jäät"  Eden sanoi maansa myyneenä.

Eden suuntasi vessaan Kuolema kannoillaan ja yllättäen tuli kiusallinen hiljaisuus.
Kuolema katsoi Edeniä pitkään..

"Sä ootat lasta?" Kuolema totesi ihmeissään.

Eden ei ollut huomannutkaan mitään raskausoireita, vastahan hän oli ensimmäistä kertaa Calebin kanssa.. miten voisi raskaus jo näkyä?

"Siis mitä sä tarkotit sillä, et mä oota lasta? Mulla ei oo ollu kuukausiin ees miestä"
Eden naurahti Kuolemaan päin.

"Jos et sattunu muistamaan mä olen Kuolema, viikatemies ja mä aistin nää uuden elämän
ja kuoleman jutut." Kuolema muistutti

Eden hiljentyi ja muuttui oitis miettelijääksi. Voisiko olla, et hän olisi raskaana Calebille?

Eden nosti kätensä mahalleen. Kasvaako hänen sisällään jälleen uusi hybridivauva?

💧💧💧

Caleb tuli tapaamaan jälleen illalla Edeniä.

Ja tapaaminen oli hyvin kiihkeä, joten tärkeät keskustelut unohtuivat totaalisesti.

"Caleb, meidän pitäis puhua yhestä asiasta" Eden huokaisi

"Puhutaan huomenna, mä en nyt malttais" Caleb kuiskutti Edenin korvaan.

"Hyvä on" Eden huokaisi jälleen.

💧💧💧


Seuraavana iltana Caleb saapui Edenin luokse ja nyt oli aika repiä laastari kerralla.


"Caleb, mä olen raskaana!" Eden töksäytti uutisen.

"No oisit sanonut aiemmin, ni en ois säätäny sun kanssa.. kenen se lapsi on?" Caleb kysyi.

"No sun tietenkin.." Eden sanoi hämmentyneenä
"Ei se voi olla mun. Vampyyrit ei voi lisääntyä ihmisten kanssa" Caleb kertoi.

"Siis mitä sä tarkotat? Etkö sä tienny et mä en oo vaan ihminen..." Eden nosti kätensä ohimolleen, jota alkoi yllättäen särkeä.

"Anna olla, unoha koko juttu ja lähe vetää mun elämästä" Eden käski


Edenin käännyttyä Caleb ottikin otteen hänestä


"Sä et oo siis ihminen?" Caleb katsoi Edeniä toiveikkaana

"Sehän tarkottaa sit sitä, et musta tulee isä" Caleb alkoi hymyillä.

"Tää lapsi tulee olemaan mun kolmas hybridivauvani.." Eden kertoi

"Pieni vampyyri-merenneito"

💧💧💧



Eden oli suihkussa, kun hän huomasi Kuoleman tiirailevan häntä.


"SIIS MITÄ SÄ TEET?" Eden kiljui

"Anteeksi, tulin käymään vessassa ja kun ei oo kun yks..." Kuolema pahoitteli
ja peitteli näkökenttäänsä.

"En mä sitä vaan et mitä sä teet siellä, kun sun pitäis olla täällä!"


"..täällä suihkussa mun kanssa.."

"Koska mä haluan sut" Eden jatkoi.

"Mä antaudun sulle Kuolema!"


Samassa Eden heräsi. Mitä ihme unta hän oikein näki...


Uni oli hyvin häiritsevä, sillä se tuntui Edenistä oikealta ja hyvältä..

Ei kai vaan hällä ala olemaan tunteita Kuolemaa kohtaan..

Kaikki johtuu vaan hormooneista ja siitä, että Kuolema asuu samassa taloudessa.

💧💧💧

"Saara, sä tulit" Kain riensi kauan kadoksissa olevaa exäänsä vastaan,
jonka oli kutsunut aiemmin takaisin kotiin.

"Lapset ei oo nyt kotona, mut ne innostuu varmasti kun näkee äidin taas kotona" Kain kertoi

Saara nojautui Kainiin päin ja antoi tälle suudelman poskelle.

"Mä haluun, et sä tiedät.. Mä takastan sua ja lapsia yli kaiken" Saara aloitti..

"Siks mä en voi tulla sun ja Ronjan väliin" Saara totesi..

Mutta Kain nappasi Saaran syleilyynsä ja suuteli tätä intohimoisesti..

..ja kuljetti Saaran varovaisesti ovea vasten.

Tunnelma oli hyvin kiihkeä ja molemmat olivat täysin mukana touhuissa.

"Kain.. tää on väärin..." Saara sanoi hiljaa

"Mua ei kiinnosta! Mä haluan sut!" Kain vastasi

ja suuteli Saaraa uudelleen.

🌔🌔🌔


Pian kaksikko oli siirtynyt jo sisätiloihin ja riisunut vaatteensa kun Saara tuli toisiin ajatuksiin.
"Kain. Odota." Saara pyysi.

"Mikä nyt on? Etkö sä taho tätä?" Kain kysyi varovasti.
"Tottakai mä haluan, mut sä oot siirtynyt eteenpäin.." Saara huokaisi

"Mä en halua olla mikään toinen nainen" Saara totesi.

"Sä oot ensimmäinen nainen mulle aina!" Kain vannoi.

Pari siirtyi makoilemaan sängylle. Silittäessään Saaran päätä Kain tajusi,
että hän rakastaa Saaraa paljon enemmän kuin Ronjaa.

Ja haluaa olla Saaran kanssa loppu elämänsä.

🌔🌔🌔

Saara alkoi totutella jälleen äitinä olemiseen. Se oli hieman rankkaa varsinkin
kun kolmoset olivat jo taapero-iässä.

Kain oli tyytyväinen tilanteeseen. Hälle ei ollut väliä oliko lapsien hoidossa auttamassa
Saara vaiko Ronja, kunhan sai hieman omaa aikaa.

Mutta mieluusti hän arkensa jakoi juuri Saaran kanssa.

"Onko kivaa, että äiti on taas kotona?" Kain kyseli Kerryltä joka nyökytti iloisesti vastaukseksi. "Niin on isistäkin" Kain totesi hymyillen.

"Enkä mä aatellu tällä kertaa lähtee karkuun.
Voin paljon paremmin nyt, kuin silloin" Saara vakuutti.

Toki Kain halusi uskoa tuon, mutta miten tiikeri raidoistaan pääsisi.
Aika näyttää, Kain ajatteli.

"Ootko sä aatellu jotain harrastusta?" Kain alkoi utelemaan. Jos Saara viihtyisi paremmin niin silloin hän ei jälleen jättäisi perhettään, vaikka vaikea tilanne tulisikin vastaan.

"No mä aattelin, et kun kahvilassa ei oikein käy asiakkaita ni voisin avata jonkun kojun ja alkaa leipomaan jotain herkkuja myyntiin" Saara intoili.

"No jos se tekee sut onnelliseks, niin mä tuen sua." Kain lupasi.

🌔🌔🌔

Miten käy Saaran suunnitelmien?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 27.
Laita ihmeessä kommenttia ✐