Jakso 14. Rakkaus

 

 

 
Kain ja Saaran suhde syveni ja niin Saara muutti Kain luokse bensa-asemakahvilaan.

"Tuu nyt" Saara koitti taivutella miestään hauskanpitoon
"Me just haravoitiin ne kasaan" Kain huokaisi

Saara ei välittänyt vaan vetäisi Kain mukanaan lehtikasaan

Ja se mitä tapahtui lehtikasan uumenissa jääkööt kaikkien mielikuvituksen varaan

Tovin päästä nuoripari hypähti lehtikasasta takaisin raikkaaseen ilmaan

"No se oli kokemus se" Saara naurahti, mutta Kain näytti vakavalta
"Etkö tykännykään kun näytät tolta?" Saara kysyi

"Ei se siitä, vaan kun persvaossani on lehtiä" Kain naurahti ja se sai Saaran hihittämään.

"Mut oon samaa mieltä, tässäpä uusi kokemus" Kain totesi samalla kun viruutteli

Saara nousi lehtikasasta tuoden miltein kaikki lehdet mukanaan

"Anna mä autan" Kain sanoi ja alkoi irrottamaan tarttuneita lehtiä Saaran selästä

"Mä niin rakastan sua" Kain sanoi ja suuteli Saaraa

Ja tuo suudelma oli täyttä intohimoa ja rakkautta

"Niin mäkin sua" Saara huokaisi onnellisena ja käänsi katseensa Kain silmiin.

"Mä ajattelin, et nyt kun sä muutin mun luokse ni me voitais edetä seuraavalle tasolle täs suhteessa"
Kain ehdotti varovaisesti

"Asemakahvila on hieman pieni meile kahdelle, mutta jos.." Kain jatkoi, mutta Saara keskeytti hänet

"Tottakai me hankilaan lapsi!" Saara innostui.
Saara oli niin valmis jo äidiksi.

"Tarkotin kylläkin et rakennettais parkkialueelle meille erillinen koti" Kain sanoi nolona

Kain ohjasi Saaran sisälle ja alkoi kertoa tohkeissaan suunnitelmistaan asemakahvilan
suhteen uutena lauman kokoustilana

"Ehkä tästä vielä hyvä saadaan" Saara katseli ympärilleen miettien

🌔🌔🌔

Tuli se päivä, kun Kain oli laumansa avustuksena saanut rakennettua vanhalle parkkialueelle asuinhuoneen itselleen ja Saaralle.

Saaran toiveena oli herättää kahvila eloon hänen johdollaan ja vastaanottaa asiakkaita
niin lauman jäseniä kuin myöskin ulkopuolisia matkailijoita.

Saara hoiti heidän uuden pienen asuntonsa sisustuksen ja täytti sen lempiväreillään.
Kainta ei haitannut vaikka koti olisi ollut vaaleanpunainen, kunhan hän sai olla Saaran kanssa.

"Aatella,tää meidän koti on nyt valmis" Saara hymyili
"Ja mulla on kunnon kodin lisäks todella upee nainen" Kain vastasi flirttailevasti

Kain vetäisi Saaran kainaloonsa onnellisena.
Hän oli aloittanut uuden elämän ja löytänyt rakkauden


🌔🌔🌔



Eden halusi synnyttää lapsen mahdollisimman nopeasti, että pääsisi lapsesta ja viikatemiehestä eroon.


Eden itki päivittäin.  Kuolema oli ihmeissään, miten kukaan eden voi tuottaa kyyneliä niin paljon.


"Pitäisikö sinun tehdä jotain hyödyllistä. Siivoa vaikka!" Kuolema sanoi vaivautuneesti


Eden nousi ylös sohvalta ja alkoi poimia likaisia astioita huokaillen


Eden oli katkera viikatemiehen kanssa solmimastaan sopimuksesta synnyttää hälle perillinen
Ei hän halunnut demonia lapsekseen.


Raskautta oli kestänyt vasta muutamia viikkoja ja Edenin mielestä edessä oli vielä tuhansia.


Eden ja Kuolema yrittivät tulla toimeen keskenään, jotta yhdessä asuminen olisi
miellyttävämpää molemmille


Kuolema keksi, että naiset pitävät romantiikasta ja niimpä hän sai ajatuksen


"Tässä!" Kuolema sanoi nolostuneena
ja ojensi tyhjästä loitsimansa punaisen ruusun.


"Kiitos, mä en oo koskaan aiemmin saanut kukkia" Eden naurahti.


Yllättäen Eden huomasinkin että hänen tunteensa olivat lämmenneet Kuolemaa kohtaan.
Hänelle taitaa kehittyä pikku hiljaa Tukholta-syndrooma.


"Kiitos, että sä autat mua tän raskauden yli" Eden sanoi ja painautui viikatemiehen kylkeen kiinni


Eden katsoi Kuolemaa ja kuin magneetin vetämänä ojentui suudellaakseen häntä


Samassa molemmat perääntyivät noloina kauemmas toisistaan
"Mitä mä hölmöilen" Eden mietti mielessään

💧💧💧


Kuukaudet kuluivat ja vauvamasu kasvoi kasvamistaan.
Edenkin oli jo sinut asian kanssa, että hän odotti lasta.


"Siellä tuleva perijäni on!" Kuolema silitteli Edenin mahaa


"Ootko sä miettinyt jo miten vauva käy tapaamassa sua sit?"
Eden kysyi yllättäen


"Mietitään sitä sit kun vauva on syntynyt!" Kuolema sanoi vaivihkaa


"Käänny ympäri niin mä vähän hieron sua" Kuolema ehdotti
"Osaatko sä muka hieroa?" Eden ihmetteli ja kääntyi selin viikatemiestä.


"Aattelitko et sä kävisit täällä katsomassa vauvaa sitten vai?" Eden jatkoi kyselyä
Kuolema ei vastannut vaan tarrasi kiinni Edenin hartioihin.


Kuolema oli fantastinen hieroja, sillä Eden unohti täysin mistä he juttelivat
ja alkoi keskittyä vain nautintoon.


Hieronnan päätteeksi Eden kääntyi mitään ajattelematta ympäri ja suuteli Kuolemaa


"Oivoi" Eden säikähti ja perääntyi.
Hän huomasi olevansa rakastunut viikatemieheen

💧💧💧

Ovatko Edenin tunteet vain väliaikaisia?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 14.
Laita ihmeessä kommenttia ✐