Jakso 6. Salaisuus

"Kain, avaa ovi" Volkov huhuili oven takana


"Mikä on hätänä?" Kain kysyi Volkovilta, joka vaan käveli sisään ovesta


Volkov istuutui pöydän ääreen ja pyysi Kainta istuutumaan seuraansa.


"Kerro nyt mikä mättää" Kain alkoi jo hermostua


"Minulla on hyytäviä uutisia!" Volkov avasi suunsa vihdoin


"No mikä on niin hyytävää?" Kain rupesi nauramaan.


"Vakavasti otettuna laumamme on vaarassa" Volkov kertoi


Volkov nousi tuolilta vakavana Kain seuratessa perästä.
"Mä en tiedä mistä alottaisin poika. Toivon et kyseessä on vaan väärinkäsitys"


"Laumamme jäsen on nähnyt sut Kesyttömmien johtajan Ronjan kanssa, onks tää totta?!"


"Onks Ronja sen lauman johtaja eikä Lucas?" Kain järkyttyi.


"Lucas on lapanen, mut sitä mä en nyt kysynyt. Onko se totta Kain?
Ymmärrätkö, et siitä naisesta on vaan harmia!" Volkov tivasi.


"Tapasin Ronjan baarissa yhtenä iltana, mut en mä tienny et se oli Kesyttömien johtaja.
En mä oo nähny sitä enää sen jälkeen" Kain vakuutti Volkoville.

🌖🌖🌖


Muutaman päivän päästä olisi jälleen täysikuu, joka sekottaisi jokaisen ihmissuden aistit.


Kain ei ollut yhtään valmis moiseen ja häntä suoranaisesti pelotti koko muutos.


Mutta onneksi oli asia, joka sai Kainin rauhoittumaan..


..nimittäin rakkaus.


Kain ja Ronja tapailivat salaa kaikilta.


Heillä oli omat salaiset paikat, jossa he nauttivat toisistaan.


"Rakastan sua niin paljon Ronja" Kain sanoi


"Niin mäkin sua" Ronja vastasi ja suuteli Kainta.

🌔🌔🌔



Eden seurasi vierestä miehen kärsimystä.


"Kuoliko se mun takia?" Eden sanoi ääni täristen.


Pian hiekkamyrsky haihtui ja pudotti miehen ruumiin maahan.


Samassa Edenin ja ruumiin väliin ilmestyi musta savu, joka osottautui Kuolemaksi.


Heti ensimmäisenä Kuolema siirsi miehen sielun tuonpuoleiseen voimillaan.
Tämän jälkeen hän kääntyi Edeniä päin.


"Olkaa hyvä. Toteutin käskynne" Kuolema sanoi käheällä äänellään.


"Minkä käskyn?" Eden kysyi yllättyneenä?
"Tahdoit tämän miehen kuolevan" Kuolema sanoi rauhallisesti ja katosi.


Eden jäi suu auki tuijottamaan eteensä.
"Miten Kuolema kuuli mut edes?"


💧💧💧



Kaiken hirveän tapahtuman jälkeen Eden halusi kauan pois nopeasti.


Hän matkusti kaukaiseen maahan josta aikoi löytää itselleen parannuskeinon kiroukseensa.


Nälkä alkoi vaivata Edeniä, joten hän päätti lähteä etsimään ravintoa.


Eden näki sopivan uhrin laiturilla ongella ja käveli miehen luokse. Hän nosti ongen maasta käteensä ja alkoi onkia miehen vierellä hämäykseksi.


"Se oli kyl mun onki, mut ole hyvä vaan" Mies sanoi ja poistui oitis paikalta jättäen
Edenin ja ongen laiturille.


Koska saalis häipyi piti Edenin tyytyä onkimaan itselleen ruokaa.


"Voi sinä raukka. En mä voi sua syödä" Eden harmitteli ja päästi kalan takaisin veteen

💧💧💧



Aamulla Eden patikoi nälissään oletetulle salaiselle temppelin portille.



"Tästä ei ole kyllä vuosikymmeniin kuljettu"


Eden huokaisi syvään ja tarttui kaksin käsin köynnöksiin ja alkoi raivaamaan
itselleen tietä maha muristen.


Kun vihdoin köynnökset ja oksat olivat saatu edestä, pääsi Eden jatkamaan matkaansa kohti metsää.


Kuljettuaan metsän lävitse Eden saapui kanjonin reunalle ja silmäili eteensä avautuvaa maisemaa.
  Ja mitä kaikkea hän näkikään.

Pääseekö Eden temppelille ennen kuin hän nälkiintyy?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 6.
Laita ihmeessä kommenttia ✐