Jakso 17. Tavoite

Eden oli löytänyt portaalin Taikamaailmaan, jota kautta hän pääsisi Helvettiin
poikansa luokse, jonka tämän isä Kuolema oli mukaansa kaapannut.

"Äiti tulee sun luokse rakas" Eden sanoi hiljaa ja astui portaaliin.

Kun hän kulki portaalin lävitse, avautui hänen eteensä täysin uusi maailma.
 "Ihan kui leijuvia maankappaleita avaruudessa" Eden huokaisi tähyillen ympärilleen.

Kaikki oli niin kaunista ja mystistä. Kauempana leijui maankappale, jonka päällä näytti olevan jokin rakennus. Sinne oli päästävä, mutta miten?

Lyhyen silmäilyn jälkeen Eden huomasi toisen portaalin rappusten juurella.
"Sen täytyi olla kulku toiselle puolelle" Eden mietti.

Kun Eden kulki portaalin lävitse, hän pääsi puutahaan. Hieman ränsistynyt, mutta upea kasvihuone komeili keskellä puutarhaa. Onkohan täällä ketään?

Eden lähti varovasti kävelemään kasvihuonetta kohti, kun lasiovesta ilmestyi paikalle
valkoiseen pukeutunut nainen kuin olisi tullut ottamaan vieraita vastaan.

"Hei, tervotuloa. Mä kuulinkin ihan oikein, et joku käytti mun portaalia" Nainen tervehti

"Mä oon Agatha, Taikapuutarhan suojelija. Kuinka mä voin auttaa?"

"Mä oon Eden. Oon vaan läpikulkumatkalla ja mul ois vähän jo kiire."

"Voitko sä neuvoo mulle tien Helvettiin?" Eden kysyi toiveikkaana

"Siis no eriaatteessa kyl voin. Mut sä et pääse sinne ihmisenä" Agatha aloitti pätemään
tietämättömänä Edenin merenneitokirouksesta.

"Mä oon kyl puoliks ihminen, mut oon myös puoliks merenneito" Eden tarkenti
"No sit sulta puuttuu enään vaan taika, eli helppo homma" Agatha sanoi hymyillen

"Sun täytyy mennä mun veljeni Agnuksen luokse ja anoo sen oppiin.
Sä löydät sen kolmannesta portaalista sillan luonta" Agatha kertoi Edenille

 

"Mut saanko mä kysyy, et miks haluut Helvettiin?"

"Mun poika kaapattiin ja nyt mä oon menos hakee sitä kotiin" Eden kertoi pala kurkussa.

"Oon tosi pahoillani. Toivottavasti saat lapses takas" Agatha sanoi surullisena

"Onnea matkaan" Agatha toivotti Edenin perään, kun tämä käveli puutarhan
poikki kohti portaalia, josta oli aiemmin tullut.

💧💧💧

Eden huokaisi syvään. Nyt on löydettävä se kolmas portaali ja jokin silta.

Hetken etsimisen jälkeen Eden havaitsi leijuvan kaupungin kauempana ja samalla
hän huomasi Agathan mainitseman sillan palasia ilmassa. 

"Silta on vissiiki aikoinaan tuhoutunut ja tilalle rakennettu portaali, et pääsee yli"
Eden mietti ja käveli määrätietoisesti portaaliin.

Astuessaan kaupungissa valtava lämpöaalto hyökkäsi Edenin kimppuun.
"Mite tääl on näi kuuma!?" Eden huokaisi ja heilutti kättään viilentäen itseään.

"Mite kukaan hullu voi asuu täällä" Eden pyöritti silmiään hikipisarat otsalla.

"Viilennysloitsun avulla" Naurahti mies hänen takanaan.
Eden kääntyi ympäri nolona pyydellen anteeksi.

"Olen Agnus, Taikakaupungin suojelija." Mies esittäytyi kohtelijaasti.
Hän oli hyvin hurmaava ja komea nuorimies

"AUTA MUA" Eden päästi suustaan samantien, kun kuuli miehen olevan etsimänsä henkilö.

"Mun täytyy päästä mun poikani luokse Helvettiin. Multa puuttuu vaan taika!" Eden selitti

"Oon todella pahoillani sun poikasi vuoksi, mut ootko sä ihan varma et sä haluat jäädä tänne vuosiksi?"

"Miten niin siis vuosiksi?" Eden kysyi pyyhkien kyyneleitään

"Luulitko sä tyttö hyvä, et tää on vaa muutaman päivän juttu? Sun lapses on sillo jo iso poika,
kun sä oot vasta valmis" Agnus valisti Edeniä

"Kyl mä oon sitoutunu siihen. Mä teen sen mitä pitää tehä, et saan olla taas äiti mun lapselle"

"No ton mä halusinki kuulla" Agnus sanoi irstaasti hymyillen.

"Mä en nimittäin auta sua ihan ilmasiks vaan haluasin saada maksuksi jotain hyvää enne jokaista oppituntia.." Agnus sanoi viettelevällä äänellä ja otti Edeniä käsistä. "..nimittäin sua!"

"Siis mitä? En mä tollaseen suostu" Eden perääntyi riuhtasten kätensä Agnuksen otteesta.

"No sit mä en auta sua!" Agnus totesi vakavana

"Tää on vaan vaihtokauppaa tyttö. Mieti rauhassa, et kuinka kovasti sä siis halusitkaan sen poikas luo?"
Agnus hymähti ivallisesti.

💧💧💧

Kaukana toisaalla alkoi tapahtumaan.
Lauman aiempi johtaja Morrighan saapui kostamaan paikkansa viemistä Volkoville.

"SÄ VEIT MULTA KAIKEN VOLKOV JA NYT MÄ TULIN TAPPAMAAN SUT" Morrighan karjui, mutta Volkov pysyi yllättävän tyynenä. "Anna tulla vaan poika" Volkov sanoi rauhallisesti.

"ÄLÄ POJITTELE SENIILI!" Morrighan huusi ja lähti juoksemaan kohti Volkovia, joka puolestaan valmistautui ottamaan iskun vastaan.

Morrighan nuoremmuuttaan onnistui pääsemään niskan päälle ensin. Hän nappasi Volkovin otteeseen ja heitti tämän maahan kuin elokuvissa.

Taistelun kulku vaihteli tiiviisti. Vuorotellen toinen oli alakynnessä ja kun kuolemaan asti taisteltiin oli

"Nyt sä kuolet! Onks viimesii sanoi?" Morrighan huusi ja kuristi Volkovia

Mutta jotenkin Volkovin elämäntahto sai hänet pistämään kaikki voimansa peliin ja niin hän onnistui voittamaan Morrighanin.

"TÄÄ LAUMA ON MUN NYT JA JATKOSSA, POIKA" Volkov huusi.

Volkov ulvoi voittoaan merkiksi lauman jäsenille.
"Eihän tää vielä päättyny!" Morrighan sanoi ja yritti nousta ylös maasta.

"Kyllä tää päättyi! Nyt sä lähet täältä etkä tuu enää takas! Ens kerralla mä en anna armoa"
Volkov murahti vastustajalleen

"Sä voitit tän erän. 2-0, mut nauti vielä kun voit"

"Mä tuun vielä takas, sillo ko vähiten uskotkaan.."  Morrighan uhkaili

"..ja sit sä tuut katuu sitä, et ikinä säästit mun hengen!"

🌔🌔🌔


Niin saapui talvi ja ensimmäiset pysyvät lumet.


"Taasko kiukuttaa?" Kain kysyi ulkona mököttävältä Saaralta.


"Musta tää on vaa nii epäreiluu" Saara nyyhkytti
"Mä halusin vaan ihmisvauvan joka saa elää normaalia elämää"
Hän jatkoi Kain kuunnellen vaiti vieressä.


"Mä meen kävelylle" Saara sanoi ja poistui vähin äänin.
Saaralle kaikki oli tapahtunut niin nopeaan ettei hän vieläkään ollut oikein sinut asian kanssa,
että oli nyt ihmissusi ja saisi saman kirouksen alla olevia jälkeläisiä.


Kain taas odotti innolla tulevaa pientä sudenpentua, jonka kanssa pääsisi metsälle.
Hän toivoi vauvan olevan poika.

Saara käveli tovin ympäri lauman reviiriä miettien lapsensa tulevaa lapsuutta.


sitten hän pysähtyi ja purskahti itkuun
"Kaikki on pilalla" Saara itki.


Saara tiesi, että kaikki tämä on vain yhden henkilön syytä. Nimittäin Kain mustasukkasen exän Ronjan!


Huomaamattaan Saara olikin kävellyt Ronjan reviirille suutuspäissään.
"Jos käyn vähän kurkkaamassa." Hän päätti


Jo kaukaa Saara tunnisti Ronjan ja tämän miehen Lucasin pihalla ja silloin hän ei ajatellut enää muuta kuin päästä sanomaan Ronjalle muutaman valitun sanan. Ja niin hän aikoisi tehdäkin.


"Sä saatanan ämmä oot sit tyhmä. Sä halusit musta vaan eroon, mut mitä sä teit. Sä muutit mut sudeks ja sait mut ja Kain vaan yhteen ja nyt meille tulee vauva!" Saara naurahti


"Nyt turpa kiinni!" Ronja sanoi ja nosti kätensä mitään miettimättä ja läppäsi sillä Saaraa poskelle.


"SÄ LÖIT MUA!" Saara sanoi


"Sä tosissaan löit raskaana olevaa naista!" Saara sanoi järkyttyneenä

🌔🌔🌔

Miten naisten yhteenotto jatkuu?
 Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 17.
Laita ihmeessä kommenttia ✐