Jakso 22. Helvetti

Saara istui takapihalla nurmella ja yritti kerätä itseään.
Hän nousi nopeasti pystyyn havahtuessaan Kain saapumiseen.
"Saara mikä sulla on? Tää ei oo normaalia" Kain huolestui.
"Sun täytyy päästä juttelee jollekkin, mut nyt mee lepää, mä hoidan lapset" Kain ehdotti
ja Saara piti sitä hyvänä ideana.
ja Saara piti sitä hyvänä ideana.
Kain vietti vuorotellen jokaisen lapsensa kanssa aikaa. Kerrylle hän opetti kuinka käännytään mahalleen ja tuon taidon tyttö oppi nopeasti.
Myös Kenan oppi kääntymisen taidokkaasti. Saara siirtyi seuraamaan sivusta lasten touhua.
Saara nousi sängystä hieman pirteämpänä.
Hän sylitteli jokaisen lapsensa ja kertoi menevänsä avaamaan kahvilan.
Hän sylitteli jokaisen lapsensa ja kertoi menevänsä avaamaan kahvilan.

"Ei kun mun isä omistaa tän paikan" Tyttö naurahti.
"Ootko sä Kain?" Tyttö kysyi toiveikkaana.
"Mä oon Rebekka ja mä oon Ronjan ja sun lapsi!" Tyttö kertoi.
Kain järkyttyi totaallisesti. Hän oli aikoinaan epäillyt Ronjan olleen raskaana hänelle eikä Lucakselle, mutta mieli sulki tämän ajatuksen lopullisesti pois.
🌔🌔🌔
Kaikki tämä oli kertakaikkiaan liikaa hänelle. Omat lapset ja nyt vielä Kainin salattu tytär.
Ei hän halunnut elämästään helvettiä.
Ei hän halunnut elämästään helvettiä.
Saara tunsi olevansa ylimääräinen perheessään ja silloin hän päätti lähteä..

..ehkä lopullisesti, ehkä ei. Sitä hän ei vielä tiennyt palaisiko hän koskaan enää takaisin!
🌔🌔🌔

Toisaalla Eden oli onnistunut taikomaan Helvetin portin näkyviin ja astui lieskoihin
Kun hän avasi silmänsä, huomasin hän ilmestyneen Helvettiin.
Kuolema oli saanut tuntemuksen vieraasta ja saapunut oitis paikalle, mutta hän ei todellakaan kuvitellut viertaan olevan Eden.
Eden käveli ympäri Helvettiä etsien poikaansa.
"MITEN SÄ PYSTYIT EES TEKEE TOLLASEN HIRVEEN TEON JA RIISTÄÄ
LAPSEN ÄIDILTÄÄN!" Hän jatkoi raivoten.
LAPSEN ÄIDILTÄÄN!" Hän jatkoi raivoten.
"Sä et ymmärrä, lapsen pitää kasvaa.." Kuolema puolustautui, mutta Eden
keskeytti tämän nopeasti.
keskeytti tämän nopeasti.
"SÄ VEIT LAPSELTA ÄIDIN! HIRVIÖ!" Eden huusi
"NYT OLE HILJAA! LAPSESTA TULEE MUN PERIJÄ. NÄIN ME SOVITTIIN KUN HERÄTIN HENKIIN SUN MERENNEITORAKKAAS. " Kuolema muistutti.
Edeninhän ei pitänyt alunperinkään pitää lasta.
Edeninhän ei pitänyt alunperinkään pitää lasta.
"Poika voi jatkaa sun jalanjälkii jos tahtoo, mut ekana se elää normaalin lapsuuden ihmisten keskuudessa eikä täällä sielujen seassa" Eden päätti.
"Voi äidin rakas, mulla oli niin kova ikävä sua" Eden pusutteli poikaansa.
"Mennään kotiin rakas!" Eden sanoi, nosti poikansa syliinsä ja
toisti loitsun muutamaan otteeseen.
toisti loitsun muutamaan otteeseen.

Ja samassa Eden ja Lucius ilmestyivät portaalille ihmisten maailmaan.
Miten Lucius sopeutuu ihmisten pariin?
Se selviää seuraavassa jaksossa.
Kiitos, kun luit jakson 22.
Laita ihmeessä kommenttia ✐
Se selviää seuraavassa jaksossa.
Kiitos, kun luit jakson 22.
Laita ihmeessä kommenttia ✐











































Ihanaa kun eden sai poikansa
VastaaPoista