Jakso 26. Kaipaus

 K-16, SISÄLTÄÄ PALJASTA PINTAA JA INTIIMEJÄ KOHTAUKSIA




"..sun poikas ei oo ihmissusi." Volkov kertoi varovasti

"Mitä sä selität?" Kain kysyi ja nousi pettyneenä ylös.
Miksi Volkov pelleilisi tällaisen asian kanssa?

"...Kain..ootko sä ok? " Volkov kysyi valmiina lohduttamaan.
"Parempi et sä vaan lähet nyt" Kain sanoi taakseen ja käveli hakemaan tyttärensä.

"Nyt mennään nukkumaan" Kain sanoi ja nosti Kerryn syliinsä ja käveli pois katsomatta taakseen. Hän oli loukkaantunut ja surullinen.

Ja samaan aikaan vihainen.. Kuka julkeisi sanoa moista hänen pojastaan..

Ronja ja Kain pistivät kolmoset nukkumaan yhdessä.
Kain yritti sivuuttaa kuulemansa valheet..

..mutta hän ei voinut olla miettimättä oliko Volkovin sanoissa perää.
"Voiko siis olla?" Kain mietti ja käänsi katseensa ainoaan poikaansa päin.

Eikö hänen poikansa tosissaan ole ihmissusi?

🌔🌔🌔

Ronja sipsutti huonovointisena kohti vessaa

Avattuaan oven hän kyyristyi kohti pönttöä..

..ja oksensi.

Ronja pyyhki suutaan peloissaan ja järkyttyneenä, sillä oireet olivat tuttuja.

"Ei voi olla.. mä oon raskaana!" Hän huokaisi pettyneenä

Samaan aikaan ulkona Kain komensi Kerryä, joka oireili äidinsä lähdöstä
edelleen tekemällä pahoja.

Tyttö katsoi isäänsä silmät pyöreinä, kuin mitään pahaa hän ei olisi tehnytkään.

Ronja saapui paikalle huokaillen, mitä Kainkin sanoo tulevasta vauvasta kun
jaloissa pyörii jo viisi lasta..

"Kain, mä oon raskaana" Ronja sanoi varovasti.
"No sehän on mahtava uutinen vai mitä Rebekka?" Kain innostui.

"No joo, mä saan iha kokonaan täyssisaruksen" Rebekka iloitsi.

"Jos sieltä tuleekin poika" Kain hyppeli malttamattomana, kun taas Ronja ei
näyttänyt olevan yhtään iloinen raskaudestaan.

"Mulla on supersiittiöitä!" Kain kehuskeli ylpeänä

Kain ja Rebekka lähtivät kertomaan ilouutisia eteenpäin ja jättivät Ronjan yksin.

Kayla käveli horjuen Ronjan jalkojen juureen ja aloitti itkemään äitinsä perään.
Ronja yritti kaikkensa rauhottaa tyttöä.

"Ei musta oo enää tähän" Ronja purskahti itkuun.

Selvittyään Kayla-tapauksesta Ronja lähti kävelylle.
Mieli kirkastui oitis kun hän pääsi pois lasten luonta.

Ronja suunnisti laumansa hengailupaikalle ja törmäsi entiseen heilaansa Lucakseen.

"Sä oot kyl yks petollinen rakki!" Lucas aloitti nolostuneen Ronjan sättimisen

"Mä en vaan jaksa tätä enää. Mä haluun mun vanhan elämän takas" Ronja itki.

"Mä oon pahoillani, en mä tajunnu et sä kärsit" Lucas huolestui.

"Mä haluun vaan olla onnellinen. Ilman niitä hemmetin Saaran lapsia!"

"Mä en jaksa olla vaan ihmismuodossa ja esittää hyvää äitiä niille kakaroille" Ronja raivosi

Ja muuttui susimuotoonsa.

"Mä vaan kaipaan sitä mitä sulla ja mulla oli" Ronja myönsi.

Samassa Lucas tarrautui Ronjan lantioon ja veti tämän lähemmäs itseään.

Ja tuo hetki sai Ronjan kaipaamaan Lucasia entistä enemmän.

🌔🌔🌔

Ronjan vatsa kasvoi pikkuhiljaa ja pian Kuukorven jokainen asukas tiesi tulevasta lapsesta.

Ulospäin pari näytti niin onnelliselta, kukaan ei tiennyt mitä Ronja todellisuudessa tunsi.

Yllättäen paikalle saapuikin yli vuosi sitten pois lähtenyt Saara.

Ja Saara ei todellakaan ollut tietoinen Ronjasta ja tulevasta lapsesta.

"Siis meniks toi sika ton hirviön kanssa yhteen mun lähdettyä?" Saara raivostui.

Saara käveli pokkana Kainin ja Ronjan luokse ja katsoi kumpaakin halveksuen.

"Sä saatanan petturi!" Saara veti avokämmenellä Kainia poskelle.

"Sa-Saara? Millo sä palasit?" Kain järkyttyi nähdessään Saaran edessään.

Saara poistui sanomatta mitään ja Kain juoksi tämän perään jättäen Ronjan seisomaan
yksin ihmetellen mitä juuri tapahtui.

"Me ollaan kaivattu sua niin paljon! Mihin sä lähit?"

"No sä et oo näyttänyt kyllä yhtään kaipaavan, kun iskit kyntes heti Ronjaan" Saara totesi

"Ja vielä mitä. Perustit oikeen uusioperheen sen kanssa." Saara jatkoi.

"Sähän se hylkäsit meidät, mut siitä viis koska sä oot nyt täällä taas"
Kain oli Saaran pauloissa eikä huomannut Ronjan lähtöä lainkaan.

"Mä toivon et sä tuut takas kotiin" Kain pyysi, jolloin puheen kuullut Ronja kääntyi ympäri.

"Kotiin? Joo nyt mulle riitti" Ronja päätti ja poistui paikalta mahdollisimman nopeasti.

"Meillä on lasten kanssa ollu sua todella kova ikävä! Me halutaan sut kotiin, " Kain selitti.

"MÄ haluan sut takas kotiin"

🌔🌔🌔

Eden istui pöydän ääressä haikeana. Hänellä oli ikävä Agnusta sekä Agathaa.
Mutta kunhan aika on oikea, pääsee hän tapaamaan heidät jälleen.

"Nyt on pakko saada muuta ajateltavaa" Eden päätti

Hän aikoi lähteä uimaan, koska mikä muukaan piristäisi häntä nyt..

Avattuaan oven huomasi hän heti Calebin.

"Hei Caleb, tulitki just sopivasti. Kaipasinkin just tekemistä, lähetkö uimaan?" Eden kysyi

"No mä keksisin meille paljonkin tekemistä mun luona" Caleb flirttaili.

"Oho, alatko heti ehottelee" Eden flirttaili hieman takaisin.

"Sä taidat kaivata vähä kosketusta" Caleb naurahti ja siveli Edenin poskea.

"No oikeessa oot, mut mä en voi" Eden huokaisi pettyneenä.
"Ymmärrän.." Caleb vastasi ja lähti jatkamaan matkaansa.

Yllättäen hän kääntyikin ja lumosi Edenin voimillaan.

Eden oli hetken pyörällä päästään, mutta sitten hän virkosi.

Ensimmäinen ajatus mitä Edenillä kävi mielessä, oli pakko päästä Calebin syleilyyn.

ja sen hän teki. Eden syöksyi suoraan suutelemaan Calebia intohimoisesti.

Eden ei tuntenut mitään väärään. Kaikki ajatukset kohdistui vain ja ainoastaan Calebiin.

"Tuu mun luokse" Eden huokaisi viettelevästi


Eden vei Calebin suoraan laiturille, jotta saisivat rauhaa lapsilta.

Caleb näytti niin komealta Edenin mielestä, hän ei vaan tiennyt miksi tunne oli niin vahva.

"Sä oot niin upee nainen, et mun oli pakko tehä näin sulle" Caleb myönsi

"Mä haluan nimittäin sut Eden!"

Ja lumoamisen vuoksi myös Eden halusi Calebin.

Caleb sai Edenin tekemään mitä vain hän halusi.
Hän pystyi lumoamaan kenet vain tahtoonsa ja tuomaan uhrinsa todelliset halut pintaan.

"Mä alan olee nälkänen" Caleb sanoi Edenille yllättäen.

"Mä sanoin et mulla on nälkä!" Caleb toisti uudelleen.

Ja samassa hän käänsi Edenen ympäri ja hyökkäsi tämän kaulaan kiinni.

..ja söi..

"Nyt mä oon valmis pesulle!" Caleb sanoi ruokailunsa jälkeen.

💧💧💧

Eden saattoi Calebin kylpyhuoneeseen ja antoi tälle pyyhkeen.
"Käy vaan rauhassa, mä odotan mun vuoroa" Eden ilmoitti.

Caleb kerkesi olla tovin suihkussa kun Edenin päällä oleva lumous alkoi hälvetä.

Ja pian myös Calebkin tajusi tämän ja hapuili pyyhettä ympärilleen.

"Mitä sä teet täällä?" Eden säikähti havahduttuaan hieman lumouksesta.

"Eden, ei hätää. Tää kaikki on ok sulle" Caleb korjasi

"Kaikki on ok" Eden toisti lamaantuneena ja hypähti Calebin kaulaan.

Caleb ei halunnut viedä mitään pidemmälle ilman Edenin todellista tahtoa.

..mutta intohimoinen hetki sai kummankin halut jylläämään tosissaan.

Joten Caleb veti Edenin mukanaan suihkuun.

Ja niin he molemmat antautuivat toisilleen.

💧💧💧

Suihkun jälkeen Caleb puki päälleen ja hyvästeli Edenin.

"Mulla oli sairaan mukavaa sun kanssa, nähään pian uudestaaan" Caleb sanoi lähtiessään

Calebin lähdettyä lumous poistui ja Edenin valtasi morkkis. Kaikki tapahtumat tulvivat mieleen ja tunteet olivat ristiriidassa keskenään.

Se mitä Calebin kanssa tapahtui oli sitä mitä hän halusikin, mutta ei ollut vielä valmis siihen.

💧💧💧

Mitä Eden aikoo tehdä Calebin suhteen?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 26.
Laita ihmeessä kommenttia ✐