Jakso 21. Odotus palkitaan

 

Eden kokkasi aamiaista kaikille. Tänään oli jälleen rankat aamutreenit edessä.

"Tulkaa syömään, aamiaine on valmis"

"Sä voisit tänää otella myös Agnusta vastaan, etten mä oo ainoo vastus" Agatha ehdotti

"Suostuukohan Agnus moiseen?" Eden kysyi epäilevästi

"Saa luvan suostuu, koska sun täytyy saaha kokemusta muistakin vastuksista"

Eden hymähti. Hän oli vuodet otellut ja harjotellut vain ja ainoastaan
Agathan kanssa niin vaihtelu toki virkistäisi.

💧💧💧

Portaalin luona myrskysi. Kevään pitäisi jo olla täällä, mutta talvi yrittää pysytellä väkisin.

Pieni perhonen lenteli portaalin ympärillä, kun Eden saapui sen luokse.
Hän huokaisi syvään ennen kuin astui taikamaailmaan.

"No tulithan sä vihdoin." Agnus tokaisi.

Agatha ja Eden aloittivat kaksin taistelun ensimmäisenä.

Eden sai muutaman hyvän loitsun iskettyä Agathaan..

..mutta sitäkin useampi isku osui häneen itseensä.

Eden koitti kerätä kaikki voimansa, jotta saisi edes kerrankin voitettua Agathan

"Yritä yritä!" Agatha kannusti ja teki viimeisen iskunsa.

Hän nappasi taiallaan Edenin ilmaan ja heitti tämän maahan.

"Yritätkö sä ees tosissas?" Agatha kysyi.
"No luulisin niin" Eden vastasi noustessaan pystyyn

Sitten oli vastassa Agnus. Eden teki aloitusloitsun todella näyttävästi.

"Sä et tuu koskaan näkee poikaas" Agnus provosoi ja teki vastaiskun.
Agatha järkyttyi veljensä sanoista.

Sanoista oli hyötyäkin. Eden tunsi palavaa roihua sisällään.

Eden sai kyseisen loitsunta osuvaan Agnukseen ja heti perään hän teki loitsun,
jota Agatha käytti jokaisessa taistelussa viimeisenä iskunaan.

 Hän nosti Agnuksen ilmaan ja alkoi riepottelemaan häntä edes takaisin
taistelukenttää, kunnes paiskasi tämän maahan.

Agnus makasi liikkumattomana paikoiltaan.

"Voi anteeksi" Eden hätääntyi.

"Sä opit käyttää sun voimia vihdoin" Agatha sanoi jähmettyneenä.

💧💧💧


Vihdoin Eden oppi taian käytön ja nyt alkaisi projekti "esikoinen kotiin".


Eden nosti Amadeuksen syliinsä kertoakseen lähtevänsä hetkeksi pois.


"Pärjäättekö te Amadeuksen kanssa sen aikaa kun mä oon poissa?"


Agnus vaan örähti vastaukseksi, sillä hän oli edelleen häpeissään ja katkera hävittyään kaksintaistelun.


"No tietty me pärjätään" Agatha vannoi.


💧💧💧

Lähtö ei onnistunutkaan ihan heti, vaan se siirtyi kesään. Eden yritti koko kevään saada taiottua Helvetin porttia esiin tuloksetta.

Ja näin kuukausien kuluttua vihdoin odotus palkitaan.

Eden sai loitsittua portaalin pihaan.

Mutta se ei tainnut toimia. Ei kimallusta kuin taikamaahan mennessä.. ei mitään..

Samassa leimahti portin keskelle liekit.

Eden käveli liekkeihin ja katosi näkyvistä.

💧💧💧

Ensimmäiset kuukaudet oli yllättävän helppoa kolmosten kanssa,
sillä vauvat vain nukkuivat ja söivät.

Saara ja Kain jakoivat hoito vuorot. Toinen viihdytti Karaa ja toinen hoiti vauvoja.

Kain kävi vuorotellen kaikki vauvat lävitse. Ruokki, vaihtoi vaipan ja nukutti.

Kain nukkui päiväunet aina kun vauvatkin nukkuivat. Miehillä on siihen jokin erikoinen taito.

Saara taas ei pystynyt lepäämään, hän hoiti talon askareita.

🌔🌔🌔

Sama järjestely kuukausien ajan sai Saaran masentumaan.

Saara ei jaksanut olla enää äiti, varsinkaan niin monelle huutavalle lapselle

Saara yritti saada Kenania rauhottumaan, mutta mikään ei tuntunut auttavan.

"Kara, tule leikkimään veikan kanssa" Saara pyysi ja laski pojan leikkimatolle.

Isona tyttönä Kara alkoi leikittämään veljeään, mutta Kenanin itku jatkui.

"KAIN TEE JOTAIN!" Saara alkoi tiuskimaan

Kain nosti Kenanin lattialta, vaihtoi vaipan ja puki lämpimämmät vaatteet hälle päälle.

Hän yritti syöttää poikaa pullosta, mutta ruokakaan ei maistunut.

"Mikä sulla oikein on hätänä pikkunen?" Kain huolestui.

Saara jätti Kain huolehtimaan kolmosista ja vei Karan olohuoneeseen.
Pieni leikkihetki Karan kanssa tekisi ihan hyvää.

"Katsotaanko ohjelmaa?" Saara kysyi, mutta Karalla oli muuta mielessä.
"ULOS, TAHTOO ULOS!" Kara hihkui iloisena.

"No mennään pukemaan" Saara huokaisi ja käveli eteiseen hakemaan tytön ulkovaatteita.

Kara kipsuttele huojuen ulos, sillä ulkovaatteet tekivät liikkumisesta
hankalampaa kuin normaalisti.

Saara nosti tyttärensä syliin ja alkoi hyppyyttämään ja lennättelemään tätä.

"MINÄ LENTÄÄ LENTÄÄ" Kara nauroi

Kain yritti pärjätä kolmosten kanssa, mutta tiukkaa se teki.

Oli jo todella myöhä ja vasta yksi neljästä lapsesta nukkui.

Kainkin halusi nukkumaan. Hän oli niin väsynyt ja tuntui siltä,
että Saarasta ei ollut lainkaan apua lastenhoidossa.

"Vielä 365 päivää niin lapset on hieman itsenäisempiä" Kain lohdutteli itseään.

Vaikka kaikki tuntui nyt raskaalta niin lopussa kyllä kiitos seisoo ja
voi muistella menneitä vauvavuosia haikeudella.

Ei pidä unohtaa, että odotus palkitaan aina.

🌔🌔🌔

Miten Saaran vointi jatkuu?
 Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 21.
Laita ihmeessä kommenttia ✐