Jakso 24. Koti

 



Ronjan ja Kainin välillä kasvoi jännite. Kumpikin alkoi kiinnostua toisesta.

Kain tunsi sen saman kipinän mitä oli tuntenut aikoinaankin,
hän rakasti Ronjaa silloin niin paljon.

Ronja taas oli haikaillut Kainin perään kaikki ne vuodet,
hän tiesi tehneensä väärän valinnan kun jäi Lucasin rinnalle.

Nyt kun Saara oli poissa, oli Ronjalla mahdollisuus saada Kain takaisin.

Ja ei kauaa kun pari siirtyi seuraavalle levelille,
vaikka edelleen kumpikin oli suhteessa toisen kanssa.

Kaikki tapahtui nopeasti ja Kain oli unohtanut miltein kokonaan lähteneen Saaran,
joten hän ei tuntenut lainkaan tehneensä väärin.

Kain oli jälleen onnellinen.

Rebekka ja Kara tulivat hyvin keskenään juttuun Kumpikin piti uudesta siskosta.


Kain katseli kauempaa tyttöjen touhuja. Hän oli iloinen, että Rebekka
oli nyt osa heidän perhettä.

"Lepekka minun sisko!" Kara hihkui ja halasi Rebekkaa uudelleen.

Kain oli todellakin onnellinen jälleen. Kaikki palaset olivat loksahtaneen paikoilleen.

🌔🌔🌔

Ronja oli ottanut omakseen uuden roolin äitinä suurperheessä.
Hän auttoi parhaansa mukaan lapsien hoidossa ja alkoi kiintyä kolmosiin.

"Äiti, saanks mä auttaa?" Rebekka kysyi näyttäen olevansa kiltti tyttö.

"Auta Kainta, mä meen leipomaan sitä kolmosten kakkua" Ronja vastasi huokaisten.

Ronja ei ollut mikään kodin hengetär eikä varsinkaan se pullantuoksuinen äiti.

mutta kovasti hän yritti. Niin kuin nytkin, kun oli kolmosten syntymäpäivä.
Hieman makusiirappia taikinaan niin ei voi epäonnistua.

Kakku uuniin puoleksi tunniksi niin sitten päästään juhlimaan.

Ronja unohti koko kakun olemassa olon ja se kerkesi palaa hieman pinnalta, mutta nyt ei ollut aikaa tehdä uutta vaan se sai kelvata.

Kynttilät vaan päälle ja se on siinä!

Kain nosti syliinsä ensin Kenanin.

..sen jälkeen Kerryn..

..ja vielä lopuksi Kaylan.

Hyvää syntymäpäivää kolmoset!

Lasten kasvun myötä piti järjestää makuuhuonetta jokaiselle sopivaksi.
Kain rakensi jokaiselle kolmosista sängyt sekä isommille tytöille kerrossängyn.
Nyt kaikki mahtuvat hyvin!

Kara ja Rebekka jumittivat makuuhuoneessa.
Rebekka istui sängyllä ja huokaisi tylsyyttään.

Kain, Ronja ja kolmoset pyörittivät kahvilaa.

Samalla molemmat haistoivat vieraan reviirillä. Kyseessä oli Lili,Volkovin vaimo.

Lili astui sisään kuin omistaisi rakennuksen.

"Terve taloon, me tultiin pistäytymään.
Volkovilla hieman kestää, mut tulee kyl perässä" Lili ilmoitti iloisesti.

"No tervetuloa vaan" Kain tervehti ystävällisesti.

"Kappas, Ronja. Mitä sä täällä teet?" Lili kysyi ihmeissään.

"No tää on MYÖS MUN KOTI.." Ronja aloitti, mutta hiljeni kun muisti Kainin olevan vielä paikalla. Hetken.. Kain rienti sopivasti juuri ulos Jakobin tullessa sisälle.

"No kiva, koko sukuko tänne nyt änkeää?" Ronja ärsyyntyi.

"Teitä ei täällä kaivata!" Ronja huokaisi ja sai Lilin loukkaantumaan.

"Mitä tääl tapahtuu?" Kain kysyi saapuessaan takaisin sisälle.

"Ronja käski meidän häipyä!" Lili kertoi tohkeissaan
"No ei oo kyllä niin yksinkertainen juttu.." Ronja puolustautui

"Mä menen ulos tuulettumaan" Lili totesi aikuismaisesti kun taas Ronja oli räjähdyspisteessä.

Lilin poistuttua ulos saapuikin Volkov jatkamaan Ronjan ärsyttämistä.
Kain toivotti Volkovin tervetulleeksi.

"Mä en kestä tätä enää! Miks te änkeette tänne?" Ronja huusi.

"Mä en halua nähdä sua, enkä sun vaimoos tai teidän yhteistä rakkauden hedelmää!"

"Sulla ei oo oikeutta tulla mun elämään enää" Ronja sanoi ja katsoi Volkovia ihnoten.

"Sähän se asetuit mua vastaan kun perustit Kesyttömättömät lauman
ja aloit valdalisoimaan koko kaupunkia" Volkov ärähti

"Sun takia mä perustin oman laumani, jotta pääsin sun luonta karkuun! Olit ihan surkea isä!"

 "ISÄ?"

🌔🌔🌔

"SE NOITA ON TÄÄLLÄ!"

"Mitä me tehdään?" Eden panikoi.

"Sä otat nyt sun pojat ja juoksette takaovesta kauas pois!" Agatha käski

"Me suojellaan teitä" Agatha vannoi.

Eden nosti poikansa syliinsä ja valmistautui pakomatkaan.

"Nyt me lähdetään matkalle" Eden sanoi hymyillen Amadeukselle,
jonka kohtalo oli tuhota paha noita Hegeta.

Ja niin alkoi Edenin ja poikien pakomatka kauan pois.
Eden oli huolissaan pääsisivätkö he ajoissa turvaan.

Eden tiesi heti mihin mennä poikiensa kanssa..

"Missä me ollaan?" Lucius kysyi kun hän näki pienen talon meren rannalla

"Kotona. Me ollaan kotona" Eden huokaisi helpotuksesta.
Myös Lucius tunsi olevansa turvassa.

Eden laski Amadeuksen alas ja meni valmistamaan vuoteet kaikille.
Oli aika päästä nukkumaan.

 Eden katseli ympärilleen hymyillen. "Ihana olla kotona"

"Nyt on aika käydä lepäämään, me kaikki ollaa tosi väsyneitä" Eden totesi pojilleen.

Eden peitteli pojat ja kertoi heille tarinan merenneidosta, joka halusi tulla ihmiseksi.

Kun lapset olivat unessa Edenkin istuutui pedilleen helpottuneena.
"Tästä alkaa uusi elämämme"

💧💧💧

 

 Miten pojat sopeutuvat uuteen kotiinsa?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 24.
Laita ihmeessä kommenttia ✐