Jakso 25. Lapsiraukka

Parin päivän piileskelyn jälkeen Eden uskalti jo alkaa olla luottavaisempi siihen,
että he olivat nyt turvassa.

"Mennään pojat ulkoilemaan aamiaisen jälkeen" Eden lupasi.

Eden nappasi hyllyltä kulhon ja rikkoi muutaman kananmunan sinne sinä
aikana kun Amadeus tutkiskeli paistinpannua.

Munakas oli vihdoin valmis. Lisukkeeksi vielä pekonia ja paahtoleipää.

Amadeus söi tyytyväisenä ruokaansa lattialla odottaen pääsevästä ulos heti syömisen jälkeen.

Ja niin hän pääsikin. 

Amadeus ja Eden alkoivat rakentaa hiekkalinnaa, kun taas Lucius suuntasi oitis uimaan.

Yllättäen paikalle ilmestyi Caleb Valtore. Eden tunnisti rikkaan perijän oitis.

Caleb alkoi oitis tekemään tuttavuutta Edenin kanssa ja Eden oli hyvin otettu.

 

Kehut nousivat nopeasti Edenin päähän ja niin hän unohti lapsensa olevan paikalla.

Caleb tarttui Edeniä käsistä ja leperteli runollisesti kaikkea ihanaa.

"Sähän taidat olla kunnon naistenmies" Eden totesi

"Mä lähtisin milloin vain sun matkaas, mut mulla on just takana vaikea ero ja.."
Eden aloitti kertomaan haikeana..

..Mutta Caleb vähän välitti Edenin selityksistä vaan nappasi naisen syleilyynsä.

Hän taivutti Edenin alas katsoi syvälle silmiin..

..ja suuteli intohimoisesti.

Ja niin Eden antautui haluilleen ja suuteli miestä takaisin.

💧💧💧

Calebin lähdettyä Eden jäi seisoskelemaan paikoillaan sydän hakaten. Caleb oli niin vetävä!

sitten hän muisti poikansa ja käänsi katseensa takaisin, hän huomasi ettei rannalla
ollutkaan enää ketään.

"AMADEUS! Missä olet kulta?!" Eden huolestui.

Samassa hän katsahti mereen ja huomasi poikansa kelluvan kauempana.

Eden kiirehti poikansa luokse ja pelkäsi pahinta.

Kyyneleet silmissä hän pääsi liikkumattoman poikansa luokse..

💧💧💧

MUTTA kun Eden nosti poikansa syliinsä poika virkosi oitis.
Eden kiirehti rannalle Amadeus sylissään.

Eden säikähti pahan päiväisesti, eikä edes muistanut sitä, että hänen poikansa oli puoliksi velho ja puoliksi merenneito. Amadeuksella ei ollut siis mitään hätää.

"Äiti lupaa nyt vain keskittyä teihin poikiin, äiti lupaa" Eden vannoi.

💧💧💧

Eden oli valmistanut lapsille makkarapataa illalliseksi.

Kaikki olivat keskittyneet ruokailuun, eikä kukaan huomannut että heitä tarkkailtiin.

Hahmo katsoi teihä tovin ja sitten jatkoi matkaansa ja katosi.

💧💧💧

Illalla hahmo saapui jälleen. Amadeus katsoi naista ja alkoi jutella tämän kanssa.

"Kuka tinä olet?" Amadeus kysyi. "Olet hassu!" Hän jatkoi.

"Kulta, kelle sä juttelet?" Eden kysyi huvittuneena.

"Minä puhun tätille" Amadeus tokaisi ja osoitti naista.

Eden katsoi poikansa osoittamaa paikkaa, mutta ketään ei seisonut siinä.

"Voi lapsiraukka, ei täällä ole ketään muita kuin me.."

💧💧💧

Kauempana Kuukorvessa oltiin iltatpuhuissa myöskin.

Kain kokkasi makkarapataa perheelleen ja onnistui pudottamaan suolapurkin kattilaan.

"SYÖMÄÄN! Se voi olla suolasempaa kuin yleensä, mut koittakaa syödä silti"

Karalle ei pataruoka maistunut vaan hän etsi viimeisen kakkupalan kaapista.

Ronja osoitti mieltään isälleen, joten hän ruokaili omassa pöydässään ja
muut istuutuivat ison pöydän ääreen.

"Sä oot sitte mun lapsenlapsi" Volkov aloitti keskustelun Rebekan kanssa,
mutta äitinsä tavoin tyttö vain nyrpisti naamaansa.

Ruokailun jälkeen Rebekka lähti ulos ja Kara aloitti läksyjensä teon. Volkov oli hieman harmissaan, että ei saanut yhteyttä tyttärensä tyttäreen.

Tapansa mukaan Volkov ei antanut periksi vaan etsi Rebekan käsiinsä ja
liittyi hänen seuraansa.

"Etkö sä voi antaa mun olla rauhassa?" Rebekka tiuskaisi ja nousi istumaan.
Volkov vain nauroi.

"Sä oot ihan kuin äitis pienenä." Volkov huokaisi haikeana.
"Mulla on usein ikävä niitä aikoja" hän jatkoi.

"Mä autan sua vaari" Rebekka ojensi kätensä kun Volkov aikoi nousemaan ylös.

"En mä vaari sua vihaa, musta on ihan kiva et sain isoisän" Rebekka tokaisi yllättäen

"Voi kiitos kulta" Volkov sanoi ja halasi tyttöä lempeästi.

Ronja oli kuullut kaksikon puheet ja päätti haudata suurimmat sotakirveet.

"Isä, mä en haluu sua mun elämään, mut sä oot tervetullu mun tyttären elämään kuitenkin"

"Jos sä toistat sun virheitä mun tytölle ni se oli sit siinä" Ronja asetti ehdot
ja Volkov hyväksyi ne ilman vastaväitteitä.

🌔🌔🌔

Kenan saapui yllättäen paikalle ja Volkov huomasi pojassa heti jotain erikoista.

"Voi lapsiraukka." Volkov huokaisi surullisena tajutessaan mistä on kyse.

Kenan tapitti silmät suurina Volkovia aivan ihmeissään.

"Tuuppas syliin ni mä tutkin sua vähän tarkemmin"

"Kaikki hyvin poika, mä meen juttelee vähä sun isälles, jää sä Rebekan kanssa leikkimään"

"Mulla on Kain sulle huonoja uutisia" Volkov varoitti

"Mitä nyt?" Kain katsoi vakavana Volkovia.

"No kakista nyt ulos äläkä pidä jännityksessä" Kain tokaisi.

Molemmat istuutuivat pöydän ääreen, se kertoi jo itsessään siitä, että asia oli vakava.

"Tää on niin hankala asia, mut mä toivon et oot avoin sille mitä kerron..
Ensinnäkin muista, et se on ominaisuus eikä mikään kuolematuomio" Volkov pohjusti.

"Sä varmaan jo tiesit, et mulla on kyky aistia piilevät sudenvoimat" Volkov aloitti.

"..mut täl kertaa mä en aistinu mitään.. Kain.. mä oon pahoillani..

..sun poikas ei oo ihmissusi.

Miten Kain reagoi uutiseen?
Se selviää seuraavassa jaksossa.

Kiitos, kun luit jakson 25.
Laita ihmeessä kommenttia ✐